25. lokakuuta 2011

Kääntöröijy villaa ja pellavaa

Paronitar von Mannheimin kätösistä. 

Vietin syksyisen torstaipäivän paronittaren luona. Minä pyörin korsetissani ja alusmekossani paronittaren napsiessa minusta mittoja ja piirtäessä kuumeisesti kaavoja. Istuin ompeluhuoneessa peilipöydän ääressä ja katselin tuota minulle varsin vierasta toimitusta sivusta. Tunsin itseni niin avuttomaksi siinä nököttäessäni ja ihmetellessäni, kun paronitar tottuneesti siirsi mittani paperille ja ryhtyi työhön.

Röijyn toinen puoli on mustaa pellavaa (käy vaikkapa maalaisesta surupuvusta) ja toinen puoli helmenharmaata, kauniille kuviolle kudottua, pehmeää villaa. Edessä on hakaskiinnitys. Villapuolelle haaveilen vaaleansinisistä rusettinauhoista koristeeksi.

Röijy lähtee seurakseni Wiaporin joulumarkkinoille siniharmaan villahameeni kera pitämään minut suojassa talven kylmältä ja viimalta.

Yllätettiin kesken tanssin. Piirrustanut: Paroni von Mannheim

16. lokakuuta 2011

Epäilyksiä

Synkkä varjo on noussut varjostamaan iloista intoa, jolla joulubaalia odotan. Olen alkanut epäillä, olemmeko me tammerforssilaiset varmasti niin tervetulleita kuin meidän annetaan olettaa. Minua tällainen ajatus surettaa syvästi, sillä Wiaporin tuulet ovat marraskuussa riittävän jäätäviä ilman ihmisten kätkettyjä viileyksiäkin. Ja onhan joulubaalin nimenomainen tarkoitus tuoda ihmiset yhteen hyvillä mielin vastaanottamaan joulun aika ja laskeutumaan joulurauhaan.

Tarjouduimme opettamaan herrasväelle muutamia uusia, englantilaisia tansseja, mikäli se herrasväelle vain sopii. Keskustelemme tanssimestarin kanssa tiistaina siitä, mitä tansseja tahtoisimme tanssia ja opettaa joulutanssiaisissa. Minua hieman jännittää, ja toivon, etten luultavasti tanssimestarin parina tulisi tehneeksi suuria virheitä kaiken kansan tai etenkään tukholmalaisten tanssijoiden edessä. Toivoisin myös, että tansseistamme pidettäisiin ja että ne toisivat ihmisille iloisen mielen. Onko mitään riemukkaampaa kuin tanssia hymyilevien ja nauravien ihmisten kanssa, katsoa, miten silkki pyörteilee ja aaltoilee ympärillä, ja pitää hauskaa suurella joukolla?

Muusikkommekin ovat innoissaan tilaisuudesta soittaa tanssiaisissa. He kokoavat jo ohjelmistoa ja harjoittelevat kovasti. Heidän uudet vaatteensakin ovat hyvässä vaiheessa, ja jaksan vain ihastella, miten sieviä pukuja heille tuleekaan! Tämä on heidän ensimmäinen virallinen tanssiaisesiintymisensä, ja se toki nostattaa hieman huolta, mutta en näe mitään syytä, miksei Muskotti esiintyisi vain edukseen ja ilahduttaisi kaikkia tanssiaisvieraita.

Tänään jälleen kokoonnuimme paronittaren ompelukamariin - ja taisimme vahingossa valloittaa salonginkin lattian kankaita työstäessämme. Muskottilaisten vaatteet edistyivät jälleen melkoista vauhtia, kun osaavia käsipareja oli niin monta työn touhussa. Minusta ei valitettavasti tälläkään kertaa ollut varsinaista apua, sillä tartuin vain kerran saksiin leikatakseni tukikappaleita naisten alusmekkojen olkiin. Kaikki se hulina ja hyörinä saivat minut pysyttelemään mieluummin poissa jaloista ja keskustelemaan niitä näitä milloin kenenkin kanssa. Minun ompelukseni eivät myöskään edistyneet, mutta saimme Fredrika-mamsellin kanssa leikattua minulle viittakankaat.

Torstaina sain kutsun tulla paronittaren luo jälleen ompelemaan. Kyseessä on minun röijyni, jonka tulisi olla valmis jo kahden viikon kuluttua. Koko kovan onnen pukinetta ei ole edes aloitettu. Minulla on siihen kyllä mitä sievin kangas, helmenharmaata villaa. Minun täytyisi nyt vain saada käsiini hakasia, joilla röijyni voisi sulkea. Onneksi saan paronittarelta apua, sillä yksin en olisi tästä selvinnyt. Mutta samalla minusta tuntuu pahalta ottaa vastaan paronittaren apu, sillä olen kovin huolissani nuoren paronittaren jaksamisesta. Hän on kovin ystävällinen ja aina niin avulias, mutta pelkään, että hän sydämellisyydessään kuluttaa voimavaransa loppuun eikä ymmärrä levätä tarpeeksi. Kunpa vain keksisin, miten minä voisin puolestani auttaa häntä.

Vanteiden uhri

Alan olla huolissani. Olen viime aikoina nukkunut hyvin rauhattomasti ja levottomasti. Olen puhunut ja valittanut unissani, joskus jopa kävellyt. Kaksi viikkoa sitten ystävättäreni Eva oli herännyt kolinaan, noussut sängystään ja tullut katsomaan, mitä tapahtui. Minä olin haparoinut ympäriinsä, ja hän oli tiedustellut, mitä oikein etsin. Olin vastannut etsiväni pitsireunaisia tyynyliinoja. Evan mielestä olin ollut erittäin aavemainen näky. Hän oli hetken katsellut touhujani ja sitten varovasti ehdottanut, että etsisin tyynyliinoja aamulla. Olin palannut vuoteeseeni istumaan ja hetken mietittyäni todennut: "Ajattelin vain, ettei kukaan alkaisi itkeä." Tämän jälkeen olin vaipunut pitkälleni ja jatkanut uniani aamuun.

Viime yönä heräsin kesken unen kauhuissani. Vaikersin istuallani vuoteella ja yritin huitoa jotain ympäriltäni. Muistan parahtaneeni anteeksi, sillä unessa olin jälleen Pietarissa ja jostain vieraasta syystä Venäjän hovissa. Yhtäkkiä kaikki peittyi punaiseen silkkivuoreen, joka liikkui minua kohti. Näin vanteiden piirtyvän puvun läpi sitä mukaa, kun se tuli lähemmäs. Joku, eikä kuka tahansa joku, vaan keisarinna itse, yritti istua päälleni, ja tunsin tukehtuvani puvun alle. Yritin siirtyä pois alta, mutta en päässyt enää jaloilleni enkä pystynyt heittäytymään turvaan. Keisarinnan vihaiset sanat kimpoilivat korvilleni, olin hädissäni ja peloissani, rukoilin anteeksiantoa, jos olin istunut keisarinnan paikalle.

Tunsin, miten olkapäähäni tartuttiin päättäväisesti, ja tiesin, että keisarinna aikoi paiskata minut maahan, minut, mitättömyyden. Parahdin anteeksi ja samassa säpsähdin hereille. Isoäiti Nordback piti kiinni olkapäästäni ja rauhoitteli minua. Hän sanoi, etten ollut millään herätä ja että olin vain vaikertanut hädissäni. Voi, miksi minä saan tällaisia yöllisiä kohtauksia? Ja miksi Pietari palasi uniini nyt? Enhän voi edes sanoa varsinaisesti viihtyneeni siellä. Totta puhuen minua alkaa jo hieman pelottaa.

14. lokakuuta 2011

Arvokas opetus

Olen koko iltapäivän ja illan pohdiskellut hyvää ja pahaa, ihmislajin julmuutta ja sitä, miten saatoin sortua niin ilkeisiin tekoihin. Olen käynyt vakavaa keskustelua itseni kanssa ja samalla pyrkinyt pitäytymään tasapainossa ja vältellä kohtuutonta itseni soimaamista, vaikka mitään minulla ei olekaan sanoa puolustuksekseni. Tiesinhän minä aina tekeväni väärin, mutten ymmärtänyt, miten väärin ja julmasti minä tein tätä toista ihmistä kohtaan. Käytökseni on ollut hyvin kaukana sivistyneestä.

Onnekseni esiliinani räväytti silmäni auki kertaheitolla! Oloni oli kuin pikkutyttönä Pietarissa kiukkuisen kotiopettajattaren palavien silmien alla. Olen nolostunut ja häpeissäni - ja minulla on syytäkin. Tästä eteenpäin lupaan vahtia itseäni paremmin, sillä en tahdo enää koskaan sortua tällaisiin silmittömyyksiin. Miten kamala ihminen minusta olikaan huomaamattani sukeutunut! Vaikka tahtoisin korjata menneitä, en voi kuin keskittyä tulevaan ja hillitä itseni vastaisuudessa paremmin. Joskin olen varma, että tässä suhteessa vaikeuksia ei tule, sillä muistan aivan varmasti mamselli Sandin hyytävän äänensävyn aina, ennen kuin edes harkitsen menettäväni malttini tai avaan suuni päästääkseni sieltä harkitsemattomia sanoja.

10. lokakuuta 2011

Kadonnut hame

Heräsin aamuyön tunteina hätkähtäen. Näin kauhistuttavan nolostuttavaa unta joulubaalista. Onneksi se kaikki oli vain unta.

Olimme Fredrika-mamsellin kanssa juuri saapuneet lumiseen Wiaporiin ja odotimme joulun avausta ja markkinoita alkavaksi. Kiireessä yritimme valmistautua mahdollisimman nopeasti. Olin auttamassa Fredrika-mamsellin myyntipöydän pystyttämisessä, kun aina yhtä suorasukainen esiliinani tokaisi: "Missä sinun hameesi on? Et kai noin aio tarjeta pakkasessa." Silloin havahduin kesken kankaiden ja korujen asettelemisen siihen hyytävään tosiseikkaan, että minulla ei ollut ylläni kuin valkea alushame. Uusi, kaunis villahameeni oli kadonnut! Yritin häpeäni keskellä kumartua pöydän suojiin ja penkoa matkatavaroitani siinä toivossa, että hame löytyisi äkkiä, ennen kuin kukaan muu huomaisi säädyttömän pukeutumiseni. Hätä kouristi rintaani, kun vilaustakaan siniharmaasta hameestani ei näkynyt. Hätäännyin toden teolla ja ilmoitin Fredrika-mamsellille lähteväni heti pois ihmisten silmistä, jos vain saisin lainaan edes jotain, mitä kietoa vyötäisilleni peitoksi. Vilkuilin koko ajan ympärilleni erään herran varalle ja toivoin, ettei hän olisi vielä saapunut seurueineen markkinapaikalle näkemään häpeällisen ahdinkoni. Valitettavasti näin tuttuja hahmoja nousemassa mäkeä. Parahdin Fredrika-mamsellille, että tämä piilottaisi minut, en kestäisi tätä häpeää.

Mutta Fredrika pysyi itselleen uskollisesti rauhallisena, naurahti hieman jotain nuorten tyttöjen hupsutteluista ja kääntyi viereistä myyntikojua pystyttävän rouvan puoleen. "Tässähän on oikein hyvää hamekangasta. Enää tarvitaan lankaa. Eihän tässä ole mitään hätää", Fredrika hymähti ja alkoi hieroa kauppoja tuntemattoman naisen kanssa. Nainen vilkuili minua epäileväisesti, kun kurkistin varovasti Fredrikan pöydän alta kauhtuneeseen rekivilttiin kääriytyneenä nähdäkseni, millaisen kankaan Fredrika oli hameekseni löytänyt. Se oli kauhistuttavan ruma! Jos en olisi ollut niin epätoivoisessa tilanteessa, olisin ehdottomasti kieltäytynyt. "Tässä on hyvin aikaa saada sinulle vielä jotain yllesi iltaa varten", Fredrika totesi napakasti nähdessään ilmeeni ja samassa tajusin, ettei minulla ollut tanssiaispukuanikaan mukana.

Häpeä ja pettymys olivat suunnattomat: esiintyisin joulumarkkinoilla rähjäisen näköisessä, hätäisesti ommellussa hameessa ja saapuisin joulutanssiaisiin pukeutuneena kuin rääsyläinen. Minä, vapaaherra Nordbackin tytär! En totisesti tekisi vaikutusta yhteenkään herrasmieheen, en etenkään minulle mieluisimpaan. Yritin tähytä, jos paronitar von Mannheimia olisi näkynyt torilla, mutta turhaan. Olin jo ehtinyt toivoa, että olisin voinut löytää jotain säällisempää puettavaa hänen matka-arkustaan. Näköjään ainoaksi vaihtoehdokseni jäi kiltisti maksaa tuo järkyttävä hamekangas ja se ylläni yrittää esiintyä tanssiaisissa mahdollisimman arvokkaasti. Torillahan minua ei erottaisi tavallisesta työläislikasta, mutta tanssiaisissa... Suunnittelin jo tanssiaisissakin soluttautuvani jotenkin palvelusväen sekaan, mutta arvasin, että minut tunnistettaisiin kuitenkin, ja tilanne olisi vielä selittämättömämpi kuin kadonnut tanssiaispuku ja säänpieksemä hameviritelmä ylläni.

Onneksi heräsin tuosta kamalasta painajaisesta. Nyt aion tarkistaa ainakin kaksi kertaa matkatavarani, ennen kuin suostun nousemaan paronin vaunuihin marraskuussa matkallemme joulubaaliin. Ja aion ehdottomasti saada tuon kummitelleen villahameen valmiiksi hyvissä ajoin ennen markkinoita ja baalia!

Vaatteita Muskotille

Kokoonnuimme tänään paronin ja paronittaren luo ompelemaan musikanteillemme uusia vaatteita. Aikaisemmin viikolla toimin paronittaren kirjurina, kun hän mittasi soittoniekkamme, ja torstaina Fredrika-mamsellin ja Karoliina-serkun kanssa suuntasimme kangaspuotiin ostoksille. Kahdessa tunnissa saimme valittua tarvitsemamme kankaat ja olimme valmiit sunnuntaista ompelu-urakkaa varten.

Muskotin musikanttien asuista tulee todella kauniit. Saimme valmiiksi jo kolme hametta ja yhdet housut. Ensimmäistä kertaa näin herrankin ompelevan, mutta niin vain istui luutistimme keskittyneesti ompelemaan nappeja housuihinsa! Kieltämättä komeat housuthan niistä tuli.

Muiden puuhatessa ompelusten parissa minä keskityin kirjoittamaan muistiinpanoja tanssiharjoituksistamme. Kopioin monsieur Pierreltä saamiani tanssikuvauksia, selasin ja järjestelin nuotteja sekä tutustuin itse pariin uuteen tanssiin. Minusta olisi oikein hauskaa opettaa musketööreille joulubaalissa hilpeä Le Pistolet -niminen solatanssim, jossa vuoroin ladataan ase ja ammutaan. Aavistelen, että muuten tansseista piittaamattomat sotilaatkin saattaisivat innostua tanssin pyörteisiin.

Ensi viikonloppuna jatkamme jälleen ompelusurakkamme parissa. Tuolloin ajattelin ottaa ehkä omankin viittakankaani mukaan ja pyytää, jos Fredrika-mamselli ehtisi auttaa minua leikkaamisessa kaiken sen kiireen keskellä. Kun saisin kankaan leikattua, voisin huolettomin mielin ryhtyä auttamaan muskottilaisten vaatettamisessa.

3. lokakuuta 2011

Musikantteja joulubaaliin

Joulubaali sen kuin lähestyy, ja odottavainen jännitys lepattaa jo vatsassa! Aion edelleen lainata Fredrikan vaaleansinistä silkkipukua tanssiaispuvukseni, mutta päivän markkinoille olen suunnitellut lämpimämpää asua, joka pitäisi minut suojassa Wiaporin raaoilta talvituulilta.

Mitään en niin kovasti odotakaan kuin illan tanssiaisia! Pitkästä aikaa pääsen tanssilattialle hymyilevien ihmisten seuraan. Viikottaiset tanssiharjoitukset monsieur de Champneyn opissa paronin ja paronittaren luona ovat olleet oikein hyvä tapa pitää tanssinjanoni kurissa ja samalla rakastua yhä syvemmin uusiin, jännittäviin tansseihin.

Viime torstain käytin kopioimalla tanssikappaleiden nuotteja soittajillemme. Saimme houkuteltua heidätkin lähtemään joulubaaliin soittimet muassaan, ja tämän kunniaksi ajattelin lahjoittaa heille muutaman tanssin nuotit, jotta he voivat soittaa iloksemme myös baalissa. Nyt meillä on paronittaren, Fredrika-mamsellin ja serkku Karoliinan kanssa edessämme melkoiset talkoot, jotta saamme koko seurueelle, myös miehille, soveliasta päällepantavaa. Meidän pitäisikin lähiaikoina kokoontua yhteen, jotta pääsisimme käsiksi urakkaamme.

Ajattelin myös kirjoittaa Tukholmaan, josko he ystävällisesti voisivat lähettää meille heidän tanssinuottejaan ja kertoa matkasuunnitelmistaan. Tahtoisimme piakkoin tietää, kuinka suuri seurue heitä on lahden yli saapumassa joulunavajaisia kanssamme juhlistamaan.

2. lokakuuta 2011

Talvinen villahame

Koska syksy on taas kovasti tekemässä tuloaan ja ulkona käy jo hyinen viima, ovatpa tienvarren heinätkin aamuisin riitteisinä huojuneet, kävin kangaspuodissa ostoksilla talven varalle. Monenlaisia villakankaita tunnustelleena päädyin viimein tummanharmaaseen kevyesti sinisellä raidoitettuun, melko ohueen villakankaaseen. Ostin sen hamekankaaksi. Viittakankaaksi ostin paksumpaa, tummansinistä villakangasta, johon en ole vielä löytänyt sopivaa vuorikangasta.

Hamekangas

Ryhdyin tänään toimeen ja leikkasin kankaan. Ompelin sivusaumat ja epäilen, että jätin jälleen liian pienet taskuviillot. Vaikka ajattelin tänään pääseväni pidemmälle, jouduin kuitenkin jättämään hameen tähän vaiheeseen. En ollut lainkaan innostunut vyötärön rypyttämisestä, joten päätin olla kiusaamatta itseäni tänään.

Kyllä tästä vielä joskus hame tulee...

Huomenna minun on ennen tanssiharjoituksia käytävä ostamassa nauhaa vyötärölle solmimiseen. Vaikka syksy onkin kaunista aikaa, minua ei millään huvittaisi tarpoa yhtään ylimääräistä kaupungissa.

13. lokakuuta

Eihän tämäkään hame mutkitta valmistunut! Jätettyäni työni lepäämään oli sen kimppuun käynyt yksi innokas käsipari keskellä yötä unettomuuttaan purkamaan. Niinhän siinä kävi, että isoäiti oli vyötärön laskostanut ja ommellut koko hameen loppuun. Valitettavasti laskostus oli tehty väärin, ja se oli pakko purkaa. Tänään viimein yhteistyönä saimme hameen valmiiksi. Helmaa tarvitsee vielä hieman silittää, mutta käytettäväksi hame on valmis.

Olen varsin tyytyväinen talvihameeseeni, vaikka monia asioita olisi voinut tehdä toisin. Hame on kuitenkin hyvin lämmin, vaikka onkin ohutta villaa. Myöskään helma ei ole liian pitkä - ei ainakaan lyhyen kokeilemisen mukaan. Eikä viimeistä vähäisempänä, hameeni on hyvin sievä.