Kadonnut hame

Heräsin aamuyön tunteina hätkähtäen. Näin kauhistuttavan nolostuttavaa unta joulubaalista. Onneksi se kaikki oli vain unta.

Olimme Fredrika-mamsellin kanssa juuri saapuneet lumiseen Wiaporiin ja odotimme joulun avausta ja markkinoita alkavaksi. Kiireessä yritimme valmistautua mahdollisimman nopeasti. Olin auttamassa Fredrika-mamsellin myyntipöydän pystyttämisessä, kun aina yhtä suorasukainen esiliinani tokaisi: "Missä sinun hameesi on? Et kai noin aio tarjeta pakkasessa." Silloin havahduin kesken kankaiden ja korujen asettelemisen siihen hyytävään tosiseikkaan, että minulla ei ollut ylläni kuin valkea alushame. Uusi, kaunis villahameeni oli kadonnut! Yritin häpeäni keskellä kumartua pöydän suojiin ja penkoa matkatavaroitani siinä toivossa, että hame löytyisi äkkiä, ennen kuin kukaan muu huomaisi säädyttömän pukeutumiseni. Hätä kouristi rintaani, kun vilaustakaan siniharmaasta hameestani ei näkynyt. Hätäännyin toden teolla ja ilmoitin Fredrika-mamsellille lähteväni heti pois ihmisten silmistä, jos vain saisin lainaan edes jotain, mitä kietoa vyötäisilleni peitoksi. Vilkuilin koko ajan ympärilleni erään herran varalle ja toivoin, ettei hän olisi vielä saapunut seurueineen markkinapaikalle näkemään häpeällisen ahdinkoni. Valitettavasti näin tuttuja hahmoja nousemassa mäkeä. Parahdin Fredrika-mamsellille, että tämä piilottaisi minut, en kestäisi tätä häpeää.

Mutta Fredrika pysyi itselleen uskollisesti rauhallisena, naurahti hieman jotain nuorten tyttöjen hupsutteluista ja kääntyi viereistä myyntikojua pystyttävän rouvan puoleen. "Tässähän on oikein hyvää hamekangasta. Enää tarvitaan lankaa. Eihän tässä ole mitään hätää", Fredrika hymähti ja alkoi hieroa kauppoja tuntemattoman naisen kanssa. Nainen vilkuili minua epäileväisesti, kun kurkistin varovasti Fredrikan pöydän alta kauhtuneeseen rekivilttiin kääriytyneenä nähdäkseni, millaisen kankaan Fredrika oli hameekseni löytänyt. Se oli kauhistuttavan ruma! Jos en olisi ollut niin epätoivoisessa tilanteessa, olisin ehdottomasti kieltäytynyt. "Tässä on hyvin aikaa saada sinulle vielä jotain yllesi iltaa varten", Fredrika totesi napakasti nähdessään ilmeeni ja samassa tajusin, ettei minulla ollut tanssiaispukuanikaan mukana.

Häpeä ja pettymys olivat suunnattomat: esiintyisin joulumarkkinoilla rähjäisen näköisessä, hätäisesti ommellussa hameessa ja saapuisin joulutanssiaisiin pukeutuneena kuin rääsyläinen. Minä, vapaaherra Nordbackin tytär! En totisesti tekisi vaikutusta yhteenkään herrasmieheen, en etenkään minulle mieluisimpaan. Yritin tähytä, jos paronitar von Mannheimia olisi näkynyt torilla, mutta turhaan. Olin jo ehtinyt toivoa, että olisin voinut löytää jotain säällisempää puettavaa hänen matka-arkustaan. Näköjään ainoaksi vaihtoehdokseni jäi kiltisti maksaa tuo järkyttävä hamekangas ja se ylläni yrittää esiintyä tanssiaisissa mahdollisimman arvokkaasti. Torillahan minua ei erottaisi tavallisesta työläislikasta, mutta tanssiaisissa... Suunnittelin jo tanssiaisissakin soluttautuvani jotenkin palvelusväen sekaan, mutta arvasin, että minut tunnistettaisiin kuitenkin, ja tilanne olisi vielä selittämättömämpi kuin kadonnut tanssiaispuku ja säänpieksemä hameviritelmä ylläni.

Onneksi heräsin tuosta kamalasta painajaisesta. Nyt aion tarkistaa ainakin kaksi kertaa matkatavarani, ennen kuin suostun nousemaan paronin vaunuihin marraskuussa matkallemme joulubaaliin. Ja aion ehdottomasti saada tuon kummitelleen villahameen valmiiksi hyvissä ajoin ennen markkinoita ja baalia!