tag:blogger.com,1999:blog-80591279856816706332024-02-19T17:26:17.527+02:00Neiti Nordbackin seikkailutBerliozahttp://www.blogger.com/profile/01118205284884639953noreply@blogger.comBlogger31125tag:blogger.com,1999:blog-8059127985681670633.post-69242280244251951612013-08-04T23:50:00.000+03:002014-07-08T12:11:44.344+03:00Kesän ilojaNäin kauniin kesäsunnuntain kunniaksi pieni sociétéemme kokoontui Hatanpään kartanon henkeäsalpaavan kauniiseen puistoon. Loppukesän auringossa kukoistavia ruusuja, keinumista vahvan kastanjan syleilyssä, paljon nauramista... ja kaikkea tätä ikuistamassa taiteilijanuorukainen, joka loppumattomalla kärsivällisyydellä jaksoi odottaa, että pysyisimme edes hetken paikoillamme.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxzwk347AzXPBvPs2_A78te6444DaynPY88p_V8dkwsXrfOuzp-SRQKwHWhVFyp3DYBGFIsumeZoSMK4lcUW6Q2V0prqbRvPWgf1B5p6mFCgYmdP8gyJJqJ9ovRnLUAysASzC_4PGHvbiW/s1600/keinu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxzwk347AzXPBvPs2_A78te6444DaynPY88p_V8dkwsXrfOuzp-SRQKwHWhVFyp3DYBGFIsumeZoSMK4lcUW6Q2V0prqbRvPWgf1B5p6mFCgYmdP8gyJJqJ9ovRnLUAysASzC_4PGHvbiW/s1600/keinu.jpg" height="213" width="320" /></a></div>
<br />
En ole aivan varma, mitä Papa tai tante Katarina mahtaisivat sanoa, jos olisivat nähneet viimeisimmät kuvat, joita taiteilija meistä seurueemme naisista loihti. Hieman jännitti riisuutua alusmekkosilleen ja kahlata veteen, mutta ujostelua helpotti kovasti se, että niin esiliinani mamselli Sand, itse rouva paronitar ja Johanna-rouvakin olivat yhtä lailla vain alusmekkonsa verhoamia. Neiti de Gerbaulet'sta ei liene tässä kohtaa edes sopivaa mainita, hänellehän alusvaatteisillaan esiintyminen ei ole millään muotoa vierasta... Siinä me poseerasimme herra taiteilijalle, joka ohjeisti meitä vääntyilemään mitä kummallisempiin asentoihin. Selkääni oikein alkoi kivistää siinä järvessä seistessäni.<br />
<br />
Illan päätteeksi päätimme pulahtaa neiti de Gerbaulet'n kanssa uimasille. Päivä oli ollut pitkä ja täynnä jäykkää pönöttämistä, mikä sai jäsenet kaipaamaan hieman verryttelyä. Niinpä etsimme syrjäisän poukaman, jossa vanha puu taivutti oksansa veteen suojaksemme luoden yllemme vehreän lehväkatoksen, jonka kätköissä saatoimme antautua laineiden syliin. Tämä tietenkin tapahtui vasta sen jälkeen, kun arvoisa mamselli Sand oli jo erkaantunut omille teilleen. En olisi uskonut, että vesi on vielä niin lämmintä. Istuskelin kivellä katsellen neiti de Gerbaulet'n leikkiä oksiston kanssa, loiskuttelimme ja nauroimme rouvien katsellessa rannalta päätään puistellen.<br />
<br />
Kotiin päästyäni hiippailin vähin äänin pesemään alusmekkoni, joka oli tahriintunut levään kivellä istuskellessani. Ehkäpä pieni pulahdukseni siten jää iäiseksi salaisuudeksi tädiltä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzeGDevLmY9iJ-zyDsUbX0hyR7GyIrtV03G_eVVeinMruoCNYqBmTDTiB5lU8RhyaSy5nGyJM_MUv1MqmNiQc7hctB0uXeyZq-OmWj8nzAwvZc5J3-iORazYvAU4H26cbBJwHNSNFllfWt/s1600/vedenneidot.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzeGDevLmY9iJ-zyDsUbX0hyR7GyIrtV03G_eVVeinMruoCNYqBmTDTiB5lU8RhyaSy5nGyJM_MUv1MqmNiQc7hctB0uXeyZq-OmWj8nzAwvZc5J3-iORazYvAU4H26cbBJwHNSNFllfWt/s1600/vedenneidot.jpg" height="213" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYN9chGkZMWNqJn5aDva_ayK8Ou-ZbfBRBHrNMaqeZdPmFaG-BYQrnEvqj7KTpxSVfjGdTiFKxGn5uVCnNTQsv8RcJMOiUfDa293u1vcwPnObzpo9ftdnsQs4vua2KGsWQxEzQFVYQcVu-/s1600/vedenneidot2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYN9chGkZMWNqJn5aDva_ayK8Ou-ZbfBRBHrNMaqeZdPmFaG-BYQrnEvqj7KTpxSVfjGdTiFKxGn5uVCnNTQsv8RcJMOiUfDa293u1vcwPnObzpo9ftdnsQs4vua2KGsWQxEzQFVYQcVu-/s1600/vedenneidot2.jpg" height="213" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2oQUI2Ic0SNVqKzszu37Mjvyj5WW_Ec1hbX_I2CJRT9kLwnc1nIMlV7tn9Gq8jsKoXy_YW58-2ZAv4gcU9_zgFfCmWjrFhSayTJNdoxgaCWvqlten18oHkb7v95rw-2ATBMQExvVwCepP/s1600/vedenneidot3jarambo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2oQUI2Ic0SNVqKzszu37Mjvyj5WW_Ec1hbX_I2CJRT9kLwnc1nIMlV7tn9Gq8jsKoXy_YW58-2ZAv4gcU9_zgFfCmWjrFhSayTJNdoxgaCWvqlten18oHkb7v95rw-2ATBMQExvVwCepP/s1600/vedenneidot3jarambo.jpg" height="320" width="213" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
(Kuvat: Teemu Laukkarinen)</div>
<br />Berliozahttp://www.blogger.com/profile/01118205284884639953noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8059127985681670633.post-6283220188909643472013-04-15T22:35:00.001+03:002013-04-15T22:35:20.145+03:00Kahvivanukaskakku - "peikonräkäkakku"<br />
<div style="text-align: left;">
<div style="text-align: center;">
<u>Sokerikakkutaikinaan</u></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>8 kananmunaa (erottele keltuaiset ja valkuaiset)</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>150 g tomusokeria (n. 2 dl)</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>1 dl vehnäjauhoja</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>2/3 dl perunajauhoja</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>½ vaniljatangon siemenet</i></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<u>Vanukkaaseen</u></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<i>7 munankeltuaista</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>150 g tomusokeria (n. 2 dl)</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>½ vaniljatangon siemenet</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>1½ dl kuohukermaa</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>1½ dl vahvaa kahvia (espressoa tai mokkakahvia)</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>250 g voita</i></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div>
<u>Pohja</u></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjH0E1kuzxghDpRh57ElaZ_SeL-d9gidgnvNLM57ouGBsxgZ0-G-jJvpW2zUguxKJEqilGszKyIJuIIiCq-MdA10N5sNiCqBvuJ0-tf0BOJFQiItba2Nj6BAbcWU60IQeUcQr7jUq7NBzjm/s1600/2013-04-15+Peikonr%25C3%25A4k%25C3%25A4kakku+002.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjH0E1kuzxghDpRh57ElaZ_SeL-d9gidgnvNLM57ouGBsxgZ0-G-jJvpW2zUguxKJEqilGszKyIJuIIiCq-MdA10N5sNiCqBvuJ0-tf0BOJFQiItba2Nj6BAbcWU60IQeUcQr7jUq7NBzjm/s320/2013-04-15+Peikonr%25C3%25A4k%25C3%25A4kakku+002.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Pala kakkua</i></td></tr>
</tbody></table>
<div>
<u><br /></u></div>
<div>
</div>
<div>
Vaahdota sokeri ensin keltuaisten kanssa vaahdoksi. <br />Vispaa valkuaiset jäykäksi vaahdoksi. </div>
<div>
Sekoita vehnä- ja perunajauhot sokeri-keltuaisvaahdon kanssa. Lisää varovasti sekoittaen valkuaisvaahto. </div>
<div>
Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Pane uuniin keskitasolle ja paista n. 45 minuuttia.</div>
<div>
Valmista sillä välin vanukas.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<u>Vanukas</u></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Laita kasariin munankeltuaiset, tomusokeri, kerma, kahvi ja vaniljatangosta raaputetut siemenet. </div>
<div>
Pane kasari vesihauteeseen, kuumenna ja vatkaa seosta, kunnes siitä tulee sakeaa.</div>
<div>
Laita kasari kylmään veteen ja vatkaa taas, kunnes seos on jäähtynyt ja jäykkää. </div>
<div>
Vaahdota voi ja sekoita se joukkoon varovasti. </div>
<div>
Laita seos jääkaappiin 40 minuutiksi. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kumoa kakku vuoasta. Anna jäähtyä ritilällä. Käännä ympäri ja halkaise kolmeksi kakkupohjaksi. </div>
<div>
Levitä pohjien päälle kahvivanukasta ja päällystä kakku vanukkaalla päältä ja reunoilta. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<u>Huomioita reseptistä</u></div>
<div>
<u><br /></u></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2q3lM3fWkfNskiJtYuQWUyYLasoDjs5tVEgCmmcRegYsSVDhyphenhyphenZ1NWQOnko7fea0LmNrOM6aDD0dapzBzdEFDTOW-9byhBeaeem3fm-f-YNVWTVC7pAPP_ev-sKsnQLEQ-ndm0cCNZiZka/s1600/2013-04-15+Peikonr%C3%A4k%C3%A4kakku+001.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2q3lM3fWkfNskiJtYuQWUyYLasoDjs5tVEgCmmcRegYsSVDhyphenhyphenZ1NWQOnko7fea0LmNrOM6aDD0dapzBzdEFDTOW-9byhBeaeem3fm-f-YNVWTVC7pAPP_ev-sKsnQLEQ-ndm0cCNZiZka/s320/2013-04-15+Peikonr%C3%A4k%C3%A4kakku+001.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Peikonräkäkakku</i></td></tr>
</tbody></table>
<div>
Ensinnäkin kahdeksan munan kakkupohja kuulostaa varmasti nykykorvaan aivan käsittämättömältä. Koska ohjeessa ei kuitenkaan ole lainkaan leivinjauhetta, taikina ei nouse kovinkaan paljoa. Yhdestä annoksesta saa kyllä kaksi normikokoista kakkupohjaa, mutta jäävät sen verran mataliksi, että pohja kannattaa halkaista vain kerran, ei kahdesti, kuten alkuperäinen ohje neuvoo. Toisaalta jos koko taikinan käyttää yhteen kakkupohjaan, pohjasta luultavasti tulee tarpeeksi paksu kolmikerroksiseen kakkuun. Vaihtoehtoisesti voisi myös jakaa taikinan kahtia ja käyttää leivinjauhetta, jolloin pohja voisi nousta hieman. Pohja on myös melko kuiva, joten se kannattaa kostuttaa niin välistä kuin päältäkin. Keväisten naamiohuvien keittiöpiiat keksivät käyttää siihen ylijäämäkermaa ja -kahvia. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Vanukkaan kanssa on huomattavasti helpompi unohtaa vesihauteet ja vain kuumentaa sitä kattilassa sekoittaen, kunnes seos muuttuu hyvin jäykäksi vanukkaaksi. Turhautuneena hitaaseen sakeutumiseen mukaan livahti 1-2 rkl perunajauhoja, mikä nopeutti ja helpotti asioita rutkasti. Seos saa olla hyvin sakeaa, ennen kuin sen annetaan jäähtyä ja siihen sekoitetaan vaahdotettu voi, sillä voi vielä notkistaa vanukasta. Liian löysä vanukas valuu kakun reunoilta. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYcrzJSNtawQ8RtD9x2bUpv4A5f4WHiD0EfjdxAkEzE8kPhBe8oblmCAn6LlGcHgXNFXXfp1iV_h8FDJs73I47l-pc11RScCtUTjXtAMKY85MZkmbea9nVZ0GpJ2Po6bFilIiOK_L1gY_r/s1600/2013-04-13+Ruoka+(3)(Marianne).jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYcrzJSNtawQ8RtD9x2bUpv4A5f4WHiD0EfjdxAkEzE8kPhBe8oblmCAn6LlGcHgXNFXXfp1iV_h8FDJs73I47l-pc11RScCtUTjXtAMKY85MZkmbea9nVZ0GpJ2Po6bFilIiOK_L1gY_r/s320/2013-04-13+Ruoka+(3)(Marianne).jpg" width="320" /></a></div>
<div>
Kakun koristeleminen on suositeltavaa. Keväisten naamiohuvien keittiössä kakku sai lempinimen "peikonräkäkakku", koska se näytti juuri siltä itseltään. Päälle sihdattiin ihan toimivana hätäratkaisuna kaakaojauhetta ja kylkeen lykättiin ananaskirsikka. Ei ehkä kaikista esteettisin lopputulos, mutta parempi kuin ei mitään. Koristelussa tietenkin vain mielikuvitus on rajana. </div>
</div>
Berliozahttp://www.blogger.com/profile/01118205284884639953noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8059127985681670633.post-36518277213699065242013-04-03T16:32:00.000+03:002013-04-14T23:17:31.883+03:00<br />
Viimeisetkin vastaukset tanssiaisvierailta ovat saapuneet. Luvassa on oikein hauska ilta uusien tuttavuuksien kanssa, ja eipä tanssilattiallakaan liene liikaa tilaa - niin monta iloista vastausta saimme! Nyt onkin aika patistella piiat töihin ja kietaista itsekin esiliina eteen.<br />
<br />
Uskon kyllä, että paronittaren Maija-piika ja keittiöpiikamme Ida kyllä hoitavat naamiohuviemme tarjoilun onnistuneesti, vaikka eivät olekaan koskaan näin suurista juhlista olleet vastuussa. Olemme paronittaren kanssa neuvoneet Idaa ja Maijaa ja kertoneet heille, mitä kaikkea haluaisimme pöytään tarjolle. Marengit ovat osoittautuneet haastaviksi kummallekin: Vaikka Maijan ensimmäiset marengit olivatkin menestys, toiset tyttöparka käristi liian kuumassa uunissa. Ja puhumattakaan Idan marengeista, joita ei oltu vatkattu tarpeeksi kovaksi vaahdoksi alkujaankaan (tuo vetämätön vätys väsähti kesken vatkaamisen ja rikkoi vispilän!) ja jotka näyttivät uunista tultuaan hyvin surullisilta kasoilta ja olivat vielä sisältä aivan raakojakin. Onneksi Ida osaa sentään leipoa peruskakkuja, ja ajattelinkin antaa hänelle veljeni Itävallasta lähettämän kahvivanukaskakun reseptin kokeiltavaksi. Hieman kyllä arveluttaa, mitä siitä mahtaa tulla... Tyttö tuskin on koskaan leiponut niin hienoa kakkua.<br />
<br />
Eilen tanssiharjoitusten jälkeen piipahdin paronittaren luona sovittamassa uutta kureliiviäni. Voi, miten sievä se onkaan, mutta niin kovin piukka! Paronittaren taitava käden jälki näytti kyllä uskomattomalta. Vielä viimeiset viilaukset, ja toivottavasti saan uuden kureliivin ylleni maskeraadiimme. Onneksi mamselli Sand ei ollut paikalla, sillä hän olisi varmasti pyöritellyt taas päätänsä nuorempien naisten hölmöyksille. Paronittaren nyöritettyä minut varsin tiukasti hän katseli kättensä työtä ja intoutui suorastaan kuin 17-kesäinen tyttönen vaatimaan, että erään tietyn herran tulisi vielä joskus nähdä minut tässä kureliivissäni. Hän jopa lupasi tarvittaessa järjestää harhautuksen mamselli Sandin varalle. Hupsu paronitar! Muistanpa vielä sen poskia kuumottavan hetken, kun tämä kyseinen herra törmäsi huoneeseen ollessani vaihtamassa vaatteita vain kureliivi, paita ja sukat verhonani. Muistan aina, miten sydämeni hypähti kurkkuun, kun herra - itsekin hieman puolipukeissa - häkellyksestä toivuttuaan sipaisi kureliivini olkainta kevyesti ja kehui kureliiviäni hyvin sieväksi, ennen kuin poistui paikalta yhtä äkkiä kuin oli ilmestynytkin jättäen minut täydellisen hämmennyksen ja nolostuksen valtaan.<br />
<br />
Pakarituvalta leijailee ihanainen tuoksu. Luultavasti Ida on juuri ottanut kuulun piimäkakkunsa uunista. Tiedänpä, mitä iltateeni kanssa nautin. Nyt kuitenkin kevät kutsuu haukkaamaan raitista ilmaa. Enää en uskalla lähteä jäiden yli Hatanpään kartanolle tapaamaan asessori Ahlmanin Ottiliana-rouvaa, mutta ehkäpä saan lainata tädin vaunuja sen verran, että voin pistäytyä juttusilla. Ellei täti sitten itsekin haluaisi lähteä tervehtimään Ottiliana-rouvaa, jota niin kovasti pitää arvossa. Minun valitettavasti täytyy sanoa, että kaipaan vanhan vapaaherra Boijen aikaa, jolloin kartanolla tapahtui paljon mielenkiintoisia asioita. Olisin niin mieluusti nähnyt vapaaherra Boijen mulperipuiden menestyvän, mutta ilmeisesti näin kylmä ilmasto ei sopinut mulpereille kasvihuoneesta huolimatta. Niin kuolivat sitten silkkiäistoukatkin, eikä Boije saanutkaan silkkituotantoa aloitettua. Mutta mielenkiintoinen kokeilu, sitä ei voi kieltää! Kasvattihan hän perunaakin. Asessori Ahlman ei ole puoliksikaan niin mielenkiintoinen tapaus kuin vapaaherra Boije, joten luvassa lienee jälleen yksi puuduttava luento jostain kuivakasta aiheesta. Mieluummin käyskentelisin kartanon puistossa, joka tuo mieleeni aina vapaaherra Boijen vinkeät tarinat.Berliozahttp://www.blogger.com/profile/01118205284884639953noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8059127985681670633.post-7941408573304382652013-03-27T21:31:00.002+02:002013-03-27T21:31:34.750+02:00PäärynäpyörykätLähde: Mozartin ruokavieraana s. 205<br /><br /><div style="text-align: center;">
<i>3 isoa, kiinteää päärynää (säilömiseen sopivia talvipäärynöitä)</i><br /><i>vettä</i><br /><i>tilkka valkoviiniä</i><br /><i>2-3 rkl sokeria</i><br /><i>3 mausteneilikkaa</i><br /><i>400 g perunoita</i><br /><i>1 dl vehnäjauhoja</i><br /><i>1 dl mannaryynejä</i><br /><i>30 g voita</i><br /><i>suolaa</i><br /><i>1 kananmuna</i><br /><i>1 munankeltuainen</i><br /><i>ripaus jauhettua kanelia</i><br /><i>3 dl saksanpähkinärouhetta</i><br /><i>2 rkl tomusokeria</i></div>
<br />Kuori päärynät, leikkaa ne neljäksi lohkoksi ja poista siemenkohta. Laita kattilaan vähän vettä ja tilkka valkoviiniäsekä sokeri ja mausteneilikat ja keitä päärynöitä 15 minuuttia. Nosta päärynät kattilasta, valuta ja anna jäähtyä. <br /><br />Keitä perunat kuorineen ja kuori ne kuumina ja murskaa hyvin tai soseuta siivilän läpi painellen. Sekoita soseen joukkoon vhnäjauhot, mannaryynit, voi, suola, kananmuna, munankeltuainen ja kaneli ja vaivaa ainekset taikinaksi. Paloittele keitetyt päärynät pieniksi kuutioiksi ja sekoita taikinaan. <br /><br />Kuumenna isossa kattilassa runsaasti vettä kiehuvaksi ja suolaa kevyesti.<br /><br />Muotoile taikinasta pieniä pyöryköitä, pudota ne kiehuvaan veteen ja kypsennä noin 15 minuuttia. Vesi ei saa kiehua poreillen.<br /><br />Sekoita pähkinärouhe tomusokeriin.Nosta pyörykät vedestä, valuta ja sirottele paksulti pähkinä-tomusokeriseosta. Tarjoa lämpimänä. Berliozahttp://www.blogger.com/profile/01118205284884639953noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8059127985681670633.post-81582511872545782072013-03-27T15:45:00.002+02:002013-08-05T00:59:16.056+03:00Tanssin kääntöpuoliOlen aina tiennyt, että sulokas liikehdintä tanssilattialla vaatii tuntikausien harjoittelemista, eikä sekään vielä riitä. On kaksi aivan eri asiaa tanssia tanssiaispuvussaan musikanttien soittaessa ja nauttia kevyestä juhlatunnelmasta kuin pukea ylleen kulahtanut hame ja jättää kureliivien nyöritys löysälle harjoittelemista varten. Olisi silkkaa hulluutta nyörittää itsensä henkihieveriin ja pynttäytyä silkkeihinsä tanssitunnille. Ehkä kuninkaalla olisi varaa moiseen hulluuteen, mutta ei meillä tavallisilla kansalaisilla. Tanssiminen on kovaa työtä ja vaatii paljon harjoittelua, paljon toistoja ja - niin valitettavaa ja epämiellyttävää kuin se onkin - paljon hikeä.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Viime viikot olen tanssinut useita tunteja viikossa, ja harmillisesti tämä ahkeruuteni on nyt kostautunut. Eilen palatessani paronin ja paronittaren luota yhteisestä tanssituokiostamme, jossa kertasimme bal masquén tansseja, vasen jalkani oli kuin tulessa. Onneksi vaunut pysähtyivät aivan oven eteen, jotta minun ei tarvinnut klenkata kuin portaat ylös ja sisälle. Vaivahan oli jo vanha tuttu: hennot nilkkani eivät enää kestäneet liikaa rasitusta. Kun kotiin päästyäni kokeilin varovasti, miten paha tilanne oli, kykenin kävelemään vaivalloisesti, ojennukset juilivat hieman ja ei tullut kysymykseenkään, että olisin noussut en demi-pointeen. Saati tehnyt edes pienen balancén vasemmalle! Katsoin parhaaksi myöntää, ettei jalkani ollut tanssikunnossa eikä olisikaan sitä vähään aikaan ilman lepoa. Niinpä vanhasta tottumuksesta jälleen käärin jalan tukevasti pakettiin, jotta nilkka ja jalkaterä saisivat levätä tuettuina. Valitettavasti minun on pakko ainakin muutaman päivän ajan lepuuttaa jalkaani ja jättää tanssiminen väliin, vaikka herra tanssimestarilta sainkin viestin, jossa hän ilmoitti, milloin hän voisi työstää sarabandea oopperasta Yssé. Näitä harjoituksia täytynee siis lykätä ainakin ensi viikkoon. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kävin eilen kangaspuodissa hankimmassa hamekankaan naamiohuvien pukuuni. Samalla löysin myös unelman kevyttä ja ohutta kangasta esiliinaa varten. Nyt onkin siis hyvä paneutua ompelupuuhiin, kun jalka ei kestä tanssimista. Ihaninta kuitenkin on loikoilla kevätauringon muhkealle matolle langettamissa laikuissa kirjan kanssa ja vain haaveilla toimettomana. Löysin kirjan välistä helmikuisen tanssikorttini, ja se nosti oitis hymyn huulille. </div>
Berliozahttp://www.blogger.com/profile/01118205284884639953noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8059127985681670633.post-83196856497306813472013-03-13T17:47:00.004+02:002013-03-13T17:47:52.054+02:00Kevätaurinko jo kimaltelee hangilla lupaavasti. Talven vietin kolean melankolian kourissa. Ensimmäistä kertaa vuosikausiin on mieleni tuntunut niin raskaalta talvikuukausina. Onneksi nyt viimein saamme jälleen nauttia auringon säihkeestä. Kevään ujuttautuessa valloilleen myös kumma, lämmin kaipuu on täyttänyt mieleni ja sydämeni. "Se on sitä kevättä, hupakko", tant Katarina puuskahti. Kummastelen vain, miten tädistä onkin tullut niin synkeämielinen ja hyinen sydämeltään. Kai hänkin kerran on ollut nuori? <div>
<br /></div>
<div>
Oli miten oli, olen hyvin kiitollinen, että keväisten naamiohuvien järjestelyt ovat täyttäneet päiväni siltä osin, kun en ole ollut tanssitunneilla. Ehkä osoitus tädin piilevästä hellämielisyydestä - tai Papan suuresta suopeudesta - on ollut lupa ottaa tanssitunteja upealta, ihailemaltani, hyvämaineiselta tanssijattarelta Viaporin kupeessa. Olenkin viettänyt joitain aikoja etelärannikolla neiti Rosenqvistin luona osallistuakseni opettajattaren järjestämille tanssitunneille. Epäilen kylläkin, että tant Katarina ei olisi hyväksynyt yhtään enempää tanssitunteja, mutta Papa on luultavamminkin ollut huolissaan alakulostani ja toivonut, että tällainen ruumiin ja mielen harjoitus voisi piristää minua. Ja voi, miten Papa olikaan oikeassa! Olen nauttinut suunnattomasti ja tuntenut voimistuvani.<br /><br />Illat olen viettänyt nenä kiinni notaatiovihoissani ja yrittänyt työstää erästä pientä, iloista tanssia. Jouduin pyytämään hieman apua opettajattareltani, sillä aivan sujuvasti minä en vielä notaatiojärjestelmää ymmärrä. Ehkäpä minä vielä jonain päivänä osaan tämän hauskan pikku tanssin, joka on Venetsian karnevaaleista.<br /><br />Matkasin mamselli Sandin kanssa helmikuun alussa jälleen Tukholmaan ystäviemme kutsumana. Nautimme illasta kuninkaallisssa oopperassa sekä tanssiaisista. Tukholman-matkan jälkeen on tämä kumma kaiho vain voimistunut entisestään, ja haaveilen jo niin kovasti kaikista tulevista tanssiaisista pääkaupungissa. Niin mielelläni lähtisin tutustumaan Svartsjön ja Kalmarin linnoihin!<br /><br />Esiliinani toi eilen julki syvän huolensa mahdollisista aikeistani vilautella alushamettani naamiohuveissa ja esitti vaateensa, että minun olisi paras ryhtyä saman tien ompelemaan uutta hametta, jos aion esiintyä tanssiaisissa säädyllisesti. Paras kai siis vain penkoa hamekangas esiin arkun pohjalta ja ryhtyä työhön. Voi, edessä on melkoinen laskostusurakka! Mamselli Sand se vain tietää, mistä naruista nykiä pitääkseen minut aisoissa.<div>
<br /></div>
<div>
Olen hieman huolissani. Tant Katarina oli ilmeisimmin kirjoittanut Papalle matkastani Tukholmaan ja esittänyt liudan omia johtopäätöksiään - jotka eivät välttämättä osuneet kovin kauas totuudesta, mutta nuo totuudet jääkööt salaisiksi. Joka tapauksessa Papa lähetti minulle hyvin asiallissävyisen kirjeen, jossa kertoi, että on kuullut huolestuttavia huhuja käytöksestäni Tukholmassa ja että hän on aikeissa vetäytyä Pietarista joksikin aikaa maaseudulle verestämään ampumataitojaan. Puolustuksekseni kirjoitin hänelle, että käytökseni oli ollut moitteetonta ja säädyllistä ja että olin jatkuvasti mamselli Sandin vahtivan katseen alla (aivan yksittäisiä hetkiä lukuun ottamatta, mutta sitä en tietenkään maininnut kirjeessäni). Tarttuminen aseeseen huolestuttaa minua, sillä Papa ei koskaan ole ollut metsästyksen suuri ystävä, joten pelkään, että Papa kuvittelee valmistautuvansa kaksintaisteluun. Mitä turhuuksia!</div>
</div>
Berliozahttp://www.blogger.com/profile/01118205284884639953noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8059127985681670633.post-79988887680296237912012-12-30T16:51:00.000+02:002012-12-30T16:51:12.032+02:00Lahja BudastaTänään iltapäivällä mamselli Sand vieraili luonani tervehtimässä. Tutkimme jonkin aikaa tansseja, mutta ihmettelimme myös pukumuotia - niin tyypillisiä keskustelunaiheita meille! Mamselli Sand kertoi myös Unkarin-matkastaan. Miten välillä huomaankaan kadehtivani mamselli Sandin vapaata porvariselämää! Hän se uskaltaa rikkoa rajoja ja välittämättä siitä, mitä muut sanovat, matkustaa aivan yksin vaikkapa Budaan! Mamselli Sand kertoi väen käyttäytyneen konsertissa hyvin rahvaanomaisesti ja mainitsi, ettei häntä oltu kasvatettu sillä tavoin ylitsevuotavaisesti osoittamaan suosiotaan. <div>
<br /></div>
<div>
Mamselli Sand oli muistanut minua matkallaan ja toi minulle pienenä lahjana kauniin, lasisen kynän. Ilmeisesti Fredrika-mamselli oli pistänyt korvansa taa keskustelun, jossa satuin mainitsemaan epäonnestani kirjoitusvälineideni kanssa: terä pääsi vääntymään, ei millään ole pysyäkseen kiinni varressa enkä ole saanut sitä suoristettuakaan. Vihreä, lasinen kaunotar on italialaista työtä ja muodoiltaan niin kaunis, että sitä voisi luulla ennemmin koristeeksi kuin kirjeitä rakastavan nuoren naisen parhaaksi ystäväksi. Nyt toki on kiinnitettävä erityistä huomiota käden vakauteen ja mielen tyyneyteen kirjoittaessa, jottei lasinen kynä pääse putoamaan tärisevistä käsistä ja pirstaloitumaan säpäleiksi lattialle. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mutta ei olisi mamselli Sand voinut keksiä sopivampaa lahjaa! Pöydälläni odottaakin jo ystävättäreltäni saapunut kirje, joka kaipaa kipeästi vastausta. </div>
Berliozahttp://www.blogger.com/profile/01118205284884639953noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8059127985681670633.post-77585513818364967582012-06-30T23:06:00.000+03:002013-03-13T19:17:18.349+02:00Markkinoita ja linnoituksiaAamu valkeni niin kirkkaana kuin olin odottanutkin. Aurinko herätteli minut määrätietoisesti suloisesta unestani, ja oli aika valmistautua markkinoille. Loviisan kaupungissa järjestettiin markkinat Hänen Majesteettinsa kunniaksi, ja näiden markkinoiden vuoksi mamselli Sandkin oli matkannut rannikolle pystyttämään kojunsa muun markkinahulinan sekaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTYf5sWXrTHBqNbAyC56HfNebyMxr-Gmla3UEg3fFDcMO4ztuptXfNQ9vcsLw0I6IXAqrJro4EAteBxnHitn0l_xBtlINxdIatej4Yv-qrDYnNeSR7m0CO0qCXvhsB3-TcG7nqvY3Co_WG/s1600/IMG_2060.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTYf5sWXrTHBqNbAyC56HfNebyMxr-Gmla3UEg3fFDcMO4ztuptXfNQ9vcsLw0I6IXAqrJro4EAteBxnHitn0l_xBtlINxdIatej4Yv-qrDYnNeSR7m0CO0qCXvhsB3-TcG7nqvY3Co_WG/s320/IMG_2060.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mamselli Sand markkinoilla.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Mamselli Sandin hoidellessa kojuaan ja solmiessa uusia kauppasuhteita, me paronittaren kanssa olimme vapaita kulkemaan ja tutkiskelemaan markkinoiden tarjontaa. Markkinoiden tunnelma oli hyvin rauhallinen ja sopuisa, ja jopa rahvas käyttäytyi kuten asiaan kuului. Olihan kaupungin pormestari antanut markkinoiden aluksi kaikelle kansalle kuuluttaa julistuksen markkinarauhasta ja rangaistuksesta, joka häiriköitsijän osaksi lankeaisi. Niin markkinarauhamme oli turvattu, ja saatoimme kaikessa rauhassa käyskennellä markkinoilla.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjK0dctNzZoBPGkHg8F6R13js7CJz2iTZdz-Xlmy_U6zXRUNODuDmcc0ev0Zl3L8uj4qt7r69vgEIH1MuAm7a1AOiztGl0p1cBB2foZtpc0eqF2pQbgcNiDoR6F4P9aQqjtTMAkLhvavq2/s1600/IMG_2038.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjK0dctNzZoBPGkHg8F6R13js7CJz2iTZdz-Xlmy_U6zXRUNODuDmcc0ev0Zl3L8uj4qt7r69vgEIH1MuAm7a1AOiztGl0p1cBB2foZtpc0eqF2pQbgcNiDoR6F4P9aQqjtTMAkLhvavq2/s320/IMG_2038.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rouva paronitar ja neiti Nordback nauttimaan markkinoista.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Markkinoilla oli monenlaista nähtävää astioista kirjoihin ja koruihin. Musikanteille ja muille komeljanttereille oli annettu vapaus esiintyä hallitsijan kunniaksi järjestettävillä markkinoilla, joten normaalin markkinahumun ohella saimme nauttia myös muista viihdykkeistä.<br />
<br />
Käyskentelimme paronittaren kanssa kojulta toiselle. Osallistuimme arpajaisiin, joista voitin vain pienen viuhkan, vaikka ostinkin useamman arvan. Mutta onneksi jokaisen arvan mukana sai sentään viisaita elämänneuvoja ja sananlaskuja. Suosikikseni nousi: "Esteet katoavat etevän tieltä." Vaikka en viuhkan lisäksi muuta voittanutkaan, rahat sentään menivät hyvään tarkoitukseen.<br />
<br />
Eräältä vanhaakin vanhemmalta, hyvin ystävällisesti jutustelleelta merimiehen leskirouvalta ostin pienet töppöset suloiselle kummityttärelleni. Leskirouva kertoi joskus kauan, kauan sitten asuneensa Tammerforsin tienoilla ja muisteli noita seutuja lämmöllä ja rakkaudella.<br />
<br />
Markkinoilla oli useampikin kauppias kauppaamassa jos jonkinlaista mööpeliä ja tarvekalua. Kun mamselli Sand pieneksi hetkeksi jouti kojultaan itsekin tutkailemaan markkinoita, hän jo oitis pyyhälsi luokseni ja kuiskutti, että saattaisin olla kiinnostunut eräästä taulusta, joka oli kaupan aivan markkinoiden perimmäisessä nurkassa. Mamselli Sand kuitenkin varoitti, etten maksaisi taulusta pyydettyä hintaa, vaikka se mielestäni viehättävä olisikin, sillä taulu ja etenkin sen kehykset olivat kehnossa kunnossa. Jälkikäteen hän myös kertoi kauppiaan pyytäneen roimaa ylihintaa posliinikannusta, jollaisen mamselli Sand oli ostanut yli puolta halvemmalla Tukholmasta. Otin mamsellin vihjeestä vaarin ja liian suurta kiinnostusta näyttämättä luovin tieni mamsellin osoittamaan pihamaan nurkkaan. Kesti hetken, ennen kuin löysin mamsellin tarkoittaman maalauksen. Tunnistin sen oitis: se oli sangen hyvä jäljitelmä Lorens Paschin maalauksesta Tanssivat lapset. Voi, mamsellia! Hän selvästi tuntee minut aivan liian hyvin, vaikka olemme tunteneet toisemme verrattain vähän aikaa. Ryhdyin hieromaan kauppoja kauppiaan kanssa. Kauppias kertoi, että ystäväni oli jo aikaisemmin käynyt tiedustelemassa taulua. Arvatenkin hän kuvitteli, että voisi pyytää korkeampaa hintaa sillä verukkeella, että taulua oli kysellyt toinenkin kiinnostunut ja minä ehdottomasti tahtoisin taulun itselleni hinnalla millä hyvänsä. Vaan eipä kauppias tiennyt, että tuo taulun hintaa kysellyt ystävä oli tullut kertomaan minulle taulusta! Kun tiedustelin hintaa, sain vastaukseksi korkeamman hinnan, mitä kauppias oli mamsellille tarjonnut. En langennut tähän kauppiaan metkuun vaan huomautin, että kehykset ovat melko huonossa kunnossa, samoin väritkin olivat päässeet haalistumaan ja taulu vaatisi jonkin verran kunnostusta. Sain tingattua taulun juuri ja juuri siihen hintaan, johon mamselli oli suositellut taulun ostamaan. Niin taulu vaihtoi omistajaa, ja vaikka pidänkin siitä kovasti, en silti ole täysin tyytyväinen hintaan, jonka jouduin siitä maksamaan.<br />
<br />
Aleksanterinpihan pätsimäisyys kesäisenä hellepäivänä ajoi minut ja paronittaren haukkaamaan hieman raitista ilmaa, joka tuntui loppuvan markkina-alueelta auringon porottaessa. Suuntasimme promeneeraamaan lähistölle ja tutkimaan myös toisten markkinoiden tarjontaa. Ihastukseksemme löysimme pienen kojun, jossa vanha nainen myi käytettyjä kirjoja hyvin edulliseen hintaan. Ostin rouvalta itselleni matkalukemiseksi kirjan. Ehdin vain pikaisesti selata sivuja ja ilmeisesti kirja kertoo jostain oikeudenkäynnistä ja kai siinä jonkinlainen rakkaustarinakin on. Kirja vaikutti hieman puisevalta, mutta ehkä ei ole aina hyväksi lukea liian kepeitä teoksia.<br />
<br />
Erityisesti paronitarta ja minua kiinnosti herra kapteenin miekkailukoulu nuorille herroille. Ilmeisesti tarkoitus oli samalla etsiä uusia, sopivia nuorukaisia koulutettavaksi. Kainosti tiedustelimme herra kapteenilta, voisimmeko me paronittarenkin kanssa osallistua tähän pieneen miekkailutuokioon. Koko aamupäivän odotimme jännittyneinä miekkailutuntiamme, ja kun viimein herra kapteeni ojensi meille miekat, huomasimme, että loput kapteenin oppilaista ulottuivat meitä korkeintaan kainaloihin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidLIVB6jrKo0Nl2X3WFtoFw3j5clYwkPCGOZj8vgoGT5Ks-pQBhRAAj8WJjkjv6DhcE2_VxStDjpIxubKkLsxalgMdDexAX00hvku643q3CpnI9D0bcqGwWfoBSHUVMIrwBoxOCKIk6Tl0/s1600/IMG_2051.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidLIVB6jrKo0Nl2X3WFtoFw3j5clYwkPCGOZj8vgoGT5Ks-pQBhRAAj8WJjkjv6DhcE2_VxStDjpIxubKkLsxalgMdDexAX00hvku643q3CpnI9D0bcqGwWfoBSHUVMIrwBoxOCKIk6Tl0/s320/IMG_2051.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kapteeni tutkimassa paronittaren sääriä - siis aloitusasentoa!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Yllätyin, miten paljon miekkailu muistuttaakaan tanssia! Askelet ja asennot voisivat olla aivan yhtä hyvin tanssi- kuin miekkailuoppaastakin. Luulin, että miekkailu olisi lastenleikkiä, koska osaan tanssia, mutta miten väärässä olinkaan! Painopiste oli aivan liian alhaalla, vaikka toki ymmärrän, että miekkaillessa on pidettävä hyvä tuntuma maahan eikä liihoteltava kuin tanssilattialla, ja on sanottava, että kureliiveissäni en kokenut kykeneväni liikkumaan riittävän ketterästi ja kääntymään aivan niin sulokkaasti kuin olisi suotavaa. Helteinen pihamaa oli kuuma harjoituspaikka, ja lyhyiden harjoitusten jälkeen tunsin silti tehneeni paljon enemmän kuin tavallisella monsieur de Champneyn tanssitunnilla. Vaikka aluksi innostuin ajatuksesta harjoitella miekkailua säännöllisesti, tämä herra kapteenin miekkailutunti pyyhki moiset haihattelut mielestäni. Minun puolestani miekkaa saavat vastaisuudessa heilutella he, joiden käteen tuo ase paremmin sopii, urheat sotilaamme. Vastedes minä keskityn vain heiluttelemaan kynää ja kirjoittamaan kirjeitä.<br />
<br />
Mutta eipä miekkailutunnillakaan vältytty pieniltä kohahduksilta. Pidän kapteeni af Svedstubbea hyvin korkeassa arvossa, kunniallisen miehen esikuvana ja oivallisena seuramiehenä, joten on ymmärrettävää, että järkytyin, kun herra kapteeni olisi tahtonut tarkistaa alkuasentoni kurkistamalla helmojeni alle! Näpäytin hänet pois ja huomautin, että uskon tuntevani neljännen asennon sangen hyvin, kiitos kaikkien tanssituntien. Pöyristyneenä seurasin vierestä, kun paronitar hymyillen auttoi herra kapteenia kohottamaan miekalla tikatun vanuhameensa helmaa paljastaen kapteenille säärensä. Miten sopimatonta paronittarelta! Keskellä toria nyt sillä tavalla esitellä sääriään kaiken kansan nähden. En tiedä, oliko se kapteenin käsitys pienestä huvituksesta, mutta hän olisi saanut olla hieman varovaisempi!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTPcDOrnaMy2jm0MJ1FZPLE-4IXVXStwK1HxljfZeHiqCbDAnhtK4JTvT7pZCkDhE8ivPmOBkiyVVeB6AvXyLS4oMK8u_8iRrTuC90_VADt__ebv0dGLQnV4Kxc01sXyG5sWRjIu_0mGv8/s1600/IMG_2057.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTPcDOrnaMy2jm0MJ1FZPLE-4IXVXStwK1HxljfZeHiqCbDAnhtK4JTvT7pZCkDhE8ivPmOBkiyVVeB6AvXyLS4oMK8u_8iRrTuC90_VADt__ebv0dGLQnV4Kxc01sXyG5sWRjIu_0mGv8/s320/IMG_2057.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">En garde, kapteeni!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kierreltyämme tarpeeksi paronittaren kanssa päätimme lähteä kävelylle Bastion Ungernille, jossa meidän oli tarkoitus myös tavata huomista teatterinäytäntöä harjoittelevat näyttelijät. Kaptenska ystävällisesti opasti meille reitin linnoitukselle, ja lähdimme matkaan. Kuljimme läpi pienen puistikon ja ihailimme maisemia. Loviisa totisesti on sievä kaupunki!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqJju0yyvYPmTtsugTgSmSWeHSqtZnN7BkNYOAfCyFmA_4Hil0gIJVLFXfKII91J1dG3rEH_jDQyELp0dW0IRoG0xnBVxh2uc0lLyRd9VxHeCH73FtUu_HZn1U_30iaRvX8x8eG5hMWhSo/s1600/IMG_1380.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqJju0yyvYPmTtsugTgSmSWeHSqtZnN7BkNYOAfCyFmA_4Hil0gIJVLFXfKII91J1dG3rEH_jDQyELp0dW0IRoG0xnBVxh2uc0lLyRd9VxHeCH73FtUu_HZn1U_30iaRvX8x8eG5hMWhSo/s320/IMG_1380.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Neiti vesiesteen äärellä.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Olin jo kovin uupunut, kun saavuimme bastioni Ungernille. Paronitar tahtoi vielä jatkaa matkaa ja tutkia myös bastioni Rosenia. Jäin odottamaan paronitarta Ungernin kohdalle, sillä siellä olimme sopineet tapaavamme teatteriseurueen sekä mamselli Sandin ja kaptenskan hieman myöhemmin. Kun paronitar sai tutkimusretkensä tehtyä, astelimme Ungernin muurien suojiin.<br />
<br />
Oli täydellisen hiljaista. Ketään ei näkynyt missään. Käyskentelimme jonkin aikaa tutkien paikkaa ja tutkimme muurin holveja, joiden varjoissa oli rauhoittavan vilpoisaa. Koska ketään ei näkynyt, oletimme, että seurue ei ollut vielä saapunut, ja päätimme keksiä hieman ajankulua. Yritin tuherrella paronittaresta ja hänen uudesta puvustaan edes jonkinlaista luonnosta, mutta piirustustaitoni ovat vallan kehnonlaiset. Ehkä sain jotain paronittarenkin silmää miellyttävää aikaiseksi. Sitten paronitar, joka on yhtä lailla taiteellinen kuin puolisonsakin, otti esiin piirustusvälineensä, ja minä ryhdyin hänelle malliksi. Riisuin nuttuni ja istuuduin muurin syrjässä kivelle, jonka rakoihin nuori puu yritti ujuttaa juuriaan. Paronitar raapusteli niin keskittyneesti ja minä istuin hievahtamatta katsellen muurin holvin perukoiden viileään hämärään, että kun hiekkapolulta takaani yhtäkkiä kuului nuoren miehen miellyttävä-ääninen tervehdys "Hyvää päivää. Me emme liene tavanneet?", hypähdin kauhuissani kiveltä ja nappasin nuttuni suojakseni. Ennen kuin piilouduin paronittaren leveiden vanteiden taa pukemaan nuttua ylleni, ehdin nähdä vilauksen vaaleaan peruukkiin ja siistiin takkiin pukeutuneesta nuoresta miehestä, joka katseli meitä viehättävä hymy kasvoillaan. Pukeutuessani tiedustelin tältä tuntemattomalta herralta, eikö hän tiennyt, että hänen oli tuolla tavoin sopimatonta lähestyä tuntemattomia naisihmisiä etenkin, kun minä olin vielä puolipukeissa. En voinut kuitenkaan olla kovin pitkään närkästynyt tälle nuorelle herralle kohdattuani hänen silmiensä tuikkeen paronittaren esitellessä meidät. Nuorukainen esitteli itsensä kreivi Creutziksi. Vasta myöhemmin meille selvisi, että kyseessä oli yksi näyttelijäseurueen komeljanttareista, viehättävä nuori mies, joka näytelmässä esitti kreivi Creutzia.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2aoCu1BigsxXqEtfD1J-DOlbrIRWM0bKNFJqDKoI3WqW85LKfTWARkTi5MMoFanv-AZo8mOHOJJnSF5wuxGqshIzYEaKYjIdnpfrGzWK5RS5MokQfyjXQ1nOkQ-vZ-kcL0bdoIXP49lf-/s1600/Pastoraali.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2aoCu1BigsxXqEtfD1J-DOlbrIRWM0bKNFJqDKoI3WqW85LKfTWARkTi5MMoFanv-AZo8mOHOJJnSF5wuxGqshIzYEaKYjIdnpfrGzWK5RS5MokQfyjXQ1nOkQ-vZ-kcL0bdoIXP49lf-/s320/Pastoraali.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kohuttu pastoraalikuva puolipukeisesta neidistä.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Seurasimme näytelmän harjoituksia ja keskustelimme seuraavan päivän ohjelmasta. Emme paronittaren kanssa saaneet silmiämme irti nuoresta kreivi Creutzin näyttelijästä - melkoinen keikari tuossa degerbyläisnuorukaisessa asuikin!<br />
<br />
Illastimme kapteenin ja kaptenskan luona lasikuistilla kesäillan hämärtyessä kevyesti. Nautin tuosta kiireettömästä tunnelmasta pöydän ääressä suunnattomasti, vaikka tiesinkin, että seuraavana päivänä olisi aikainen herätys, jotta olisimme valmiina vastaanottamaan Hänen Majesteettinsa. Perhoset lepattivat vatsassani levottomina. Kuka minäkään olin liittymään kuninkaan seurueeseen? Mutta määräys oli määräys, joten sen enempää en ollut kukaan sitä kieltämäänkään.<br />
<br />
<br />Berliozahttp://www.blogger.com/profile/01118205284884639953noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8059127985681670633.post-45263353222445133772012-06-29T22:56:00.000+03:002012-07-04T23:48:17.910+03:00Suloinen LoviisaPitkän ja uuvuttavan matkan jälkeen saavuimme viimein tänään kapteeni ja kapteenska af Svedstubben merenrantahuvilalle Loviisan lumoavaan kaupunkiin. Matka totisesti oli aavistuksen tukala taivaalta meitä matkalaisia vainonneen paahteisen auringon ansiosta, ja toki on todettava, joskin leikillisessä mielessä, että paronittaren matkatavarat olivat niin runsaat, että vaunuista oli loppua tila kesken.<br />
<br />
Kun vaunumme kurvasivat Loviisan kaupunkiin, emme paronittaren kanssa osanneet kuin haukkoa henkeämme: aurinkoisessa kesäillassa kylpevä kaupunki lumosi meidät täysin. Meillä on onni vierailla täällä ensimmäistä kertaa. Mamselli Sand on täällä kauppaliikkeensä asioilla, ja ystävällisesti hän otti paronittaren ja minut mukaansa. Tant Katarina ei vielä olisi suonut minun lähtevän matkalle: ilmeisesti retkeni Helsingforsiin herra tanssimestarin kanssa on edelleen hänen mielessään liian tuoreena. Kun herra tanssimestarimme sai kutsun saapua viihdyttämään armollista majesteettiamme sunnuntaiselle piknikille tanssilla ja kun herra tanssimestari valitettavasti estyi henkilökohtaisista syistä johtuen, oli minun astuttava hänen tilalleen. Tällaisessa tilanteessa rakas tätini ei suinkaan voinut kieltää minua lähtemästä! Jos kuningas kutsuu, ei siitä kutsusta kieltäydytä. <br />
<br />
Kapteeni af Svedstubbe rouvineen on osoittanut mitä suurinta vierainvaraisuutta kutsumalla meidät luokseen vierailumme ajaksi. Kapteeni ajelutti meitä ympäri kaupunkia ja esitteli meille tärkeitä tai merkittäviä paikkoja, kuten <span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 11pt;">maa- ja merilinnoitukset, komendantin talon, suolatorin, parakit ja Laivasillan</span>. Kapteeni tarinoi paljon maa- ja merilinnoituksista sekä suurista rakennussuunnitelmista, joilla on tarkoitus taata kaupungin puolustus. Kuuntelin tätä kaikkea suurella mielenkiinnolla. Illalla palattuamme ajelulta kapteeni esitteli meille vielä kaupungin karttaa, jossa näkyivät suunnitellut linnoitukset ja muut rakennustyöt. Miten uljas tästä pienestä kaupungista tuleekaan! En ihmettele, että kuningas tahtoi nimetä tämän kaupungin rakkaan kuningattarensa mukaan.<br />
<br />
Yllätykseksemme ja suureksi viihdytykseksemme herra kapteeni intoutui myös lausumaan meille runoarvoituksen. Uskallan ehkä mainita, että tämä sanaleikki nostatti punan poskillemme ja kirvoitti kevyen naurun yleisöstä, mutta herra kapteeni jatkoi tyynesti loppuun asti, vaikka joutui välillä tyynnyttelemään nauravaa naisyleisöään. Tokihan kyse oli vain neulasta kertovasta arvoituksesta, mutta se huvitti meitä suuresti. Kapteeni osoittautui loistavaksi lausujaksi.<br />
<br />
Majoitumme kauniissa kesähuoneessa, jonka suuret ikkunat antavat merelle päin. Rakastan katsella ulos ikkunoista rehevään puutarhaan. Kesäyön aurinko kimalteli ikkunalaseissa taianomaisesti kuin keijut olisivat tanssineet. Aamulla varmasti saan herätä suloiseen aamuaurinkoon.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpo7Yyk3V45MJIikH-FOCxcGJ1G6wPJkpmAbLUDbg8T79OA3Y_xMxDCH5Pd15MGqkhPNp17K7EOjaG1jyaap_E9wesl2EnzIT7hkiA6gPMo0EDvTD297LqpPg42hBdOwB6XWgkkU5DaaPf/s1600/IMG_1332.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpo7Yyk3V45MJIikH-FOCxcGJ1G6wPJkpmAbLUDbg8T79OA3Y_xMxDCH5Pd15MGqkhPNp17K7EOjaG1jyaap_E9wesl2EnzIT7hkiA6gPMo0EDvTD297LqpPg42hBdOwB6XWgkkU5DaaPf/s320/IMG_1332.jpg" width="320" /></a></div><br />
Meri näyttää niin suurelta ja voimakkaalta, kutsuvaltakin. En malta olla ajattelematta, että jossain kaukana sen rannoilla aukeavat aivan erilaiset kaupungit tarinoineen ja ihmisineen, jossain pitkien merimatkojen tuolla puolen. Voisi olla jännittävää päästä joskus purjehtimaan tai pienelle veneretkelle, mutta suuremmat merimatkat eivät minulle sovi, sillä meri tekee minut niin kovin helposti sairaaksi ja heikkovointiseksi. Mielelläni tyydyn vain haaveilemaan noista kaikista maista ja kaupungeista ja lukemaan veljeni kirjeitä.<br />
<span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 11pt;"> </span>Berliozahttp://www.blogger.com/profile/01118205284884639953noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8059127985681670633.post-57510417935736597572012-06-06T17:52:00.000+03:002013-03-13T17:55:26.363+02:00Kuninkaan nimipäivän kunniaksiVierailimme Aulangon kartanossa mamselli Sandin ja herra tanssimestarin kanssa kuninkaan nimipäivän kunniaksi järjestettävillä pienillä juhlilla, joissa monsieur de Champney opetti hieman tanssiakin. Vietimme oikein mukavan iltapäivän kartanolla: Muskotin musikantit soittivat iloista musiikkia ja me tanssimme. Illan hämärtyessä istuimme tovin kuistilla, kunnes ilma kävin liian kylmäksi ja siirryimme sisätiloihin kupillisen ääreen rupattelemaan.<br />
<br />
Kengälleni kävi kuitenkin köpelösti. Riisuessani kenkiäni kotona oikean jalan kengästä kopsahti korko irti. Nyt minun täytyy viedä kenkä suutarille korjattavaksi. Toivottavasti löydän hyvän suutarin ja kengästä tulee entistä ehompi.Berliozahttp://www.blogger.com/profile/01118205284884639953noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8059127985681670633.post-3801482958187259592012-04-29T23:55:00.002+03:002012-05-01T01:09:34.047+03:00Kermavohvelit<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZ8qbZpYmZc9TGjXE1qpDL7jzV4EzPS8gd95PYz4mzyeW5AjGnxlpFmnJri7odOgBEeoJt6Mydo_aNuNLHaSTyIGiX8OPPWixUiLTg0IxBksXB12nxDjkltY2eJRP5D54M7WkT6oGyHN-w/s1600/IMG_0182.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZ8qbZpYmZc9TGjXE1qpDL7jzV4EzPS8gd95PYz4mzyeW5AjGnxlpFmnJri7odOgBEeoJt6Mydo_aNuNLHaSTyIGiX8OPPWixUiLTg0IxBksXB12nxDjkltY2eJRP5D54M7WkT6oGyHN-w/s320/IMG_0182.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Resepti. Kuvaa vohveleista ei saatu, <br />
koska ne katosivat parempiin suihin niin nopeasti. </td></tr>
</tbody></table><div style="text-align: center;"><i>3,3 dl ranskankermaa</i></div><div style="text-align: center;"><i>6,6 dl vettä</i></div><div style="text-align: center;"><i>1 3/4 dl sulatettua voita </i></div><div style="text-align: center;"><i>2 kananmunaa</i></div><div style="text-align: center;"><i>sopivasti vehnäjauhoja </i></div><br />
<i>Sekoita ranskankerma, vesi, voi ja munat. Lisää joukkoon pikkuhiljaa sopivasti vehnäjauhoja ja sekoita, kunnes taikina on tarpeeksi paksua vohvelitaikinaksi. Paista vohvelit ja tarjoile vaikkapa omenahillon kera.</i><br />
<br />
Olinhan minä kuullut Cajsa Wargin kuuluisista resepteistä, mutta tämä tarttui mukaan aivan sattumalta loppiaismatkaltamme Tukholmaan. Nordiska Museetin astianäyttelyn lomasta bongasimme tällaisen herkkuohjeen, ja se oli pakko ikuistaa tulevaa kokeilua varten. Nyt tuli viimein sen aika. Jännitin hieman, miten kokeilun kanssa mahtaa käydä ja tuleeko vohveleista syötäviä - mutta mikä ei olisi hyvää, jos siinä on 3,3 dl ranskankermaa?<br />
<br />
Resepti todettiin hyväksi ja kelvolliseksi. Näin ollen kesällä saattaa neiti Nordbackin eväskoriin eksyä vino pino kermavohveleita.Berliozahttp://www.blogger.com/profile/01118205284884639953noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8059127985681670633.post-55951224420797953212012-02-27T10:39:00.009+02:002012-07-05T00:22:34.564+03:00HollituvassaHyvä tavaton, mihin sitä voi säädyllinen ihminen joutuakaan! Matkatessani paroniparin ja neiti Rosenqvistin kanssa jouduimme palaamaan Helsingforsista hollikyydillä ja odottamaan kyytiä koko päivän hollituvassa. Mikä pieni, ahdas, nuhjuinen ja meluisa paikka täynnä ties millaista kulkijaa! Paronin olisi totisesti syytä hieman keskustella rouva Fortunan kanssa ennen pelipöytään käymistä. Tällä kertaa vaihtoivat niin matkarahat kuin hevosetkin omistajaa, ja paroni joutui matkaamaan kolmen naishenkilön kanssa hollikyydillä. Miten häpeällistä!<br />
<br />
Porvariskaarti äkseerasi torilla, kun saavuimme hollituvan liepeille raahattuamme pakaasejamme lumihangessa. Paikalliset opiskelijanuorukaiset olivat kokoontuneet tuohtuneina torin laidalle ja julistivat iskulauseitaan raivoisan vakaumuksellisesti. Porvariskaartin läsnäolo saattoi sentään suitsia hieman näiden rähinöintiä lietsoneiden nuorukaisten käytöstä, vaikka olikin vähällä, ettei kaartin tarvinnut laittaa opiskelijanuorukaisia kuriin. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgD1ZKOcPegXDZokaduJbG8bshRraZ-96VN7-9QMHpBCy8ZLxgzyUP8bN4qrYCJZdurW1ytBSzvepVza1FxvW5S0FjMTChWb9Sm-qb7f_-CL-kIxml7pmput68sBaJaYUAFaKRQ5kzu9nXI/s1600/2012-02-25+Kiewarip%C3%A4iv%C3%A4+%284%29.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgD1ZKOcPegXDZokaduJbG8bshRraZ-96VN7-9QMHpBCy8ZLxgzyUP8bN4qrYCJZdurW1ytBSzvepVza1FxvW5S0FjMTChWb9Sm-qb7f_-CL-kIxml7pmput68sBaJaYUAFaKRQ5kzu9nXI/s320/2012-02-25+Kiewarip%C3%A4iv%C3%A4+%284%29.jpg" width="320" /></a></div><br />
Jos ahdingossamme oli jotain hyvää, niin hollitupa ei ollut täynnä sitä alhaisinta sakkaa, irtolaisia ja sen sellaisia. Mutta eihän heillä ole mitään syytä edes käyttää hollikyytiä, saati varaa sellaiseen. Ilmoittautuessamme kirjurille saimme osaksemme kummastuneita katseita: säätyläisiä hollituvassa? Hetken pelkäsin todella, että meille ei myönnettäisi matkapassia. Ennen kaikkea pelkäsin lukutestiä, sillä hollitupa oli niin hämärä, etten heikon näköni vuoksi ollut saada tekstistä juurikaan selvää, vaikka sujuvasti luenkin. Onnistuin sen verran tihrustamaan, että kirjuri raapusti lukutodistukseeni "utmärkt". Mikä helpotus! Säilytin edes ripauksen säätyläisneidin kunniastani.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibUfzCd23zE_wW8DzxfYD5ABLR9Fs-h7sjIb0CYtncZ7HFX-vNiDqiMe8knK5AmfWde9ti9-_BCXITeivybJqIL_lVZeHn4RTu2JMMXzzt7GJeG5ElosSWQ1AsiCQJ0z-G5UKmaoyw6mCq/s1600/2012-02-25+Kiewarip%C3%A4iv%C3%A4+%2822%29.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibUfzCd23zE_wW8DzxfYD5ABLR9Fs-h7sjIb0CYtncZ7HFX-vNiDqiMe8knK5AmfWde9ti9-_BCXITeivybJqIL_lVZeHn4RTu2JMMXzzt7GJeG5ElosSWQ1AsiCQJ0z-G5UKmaoyw6mCq/s320/2012-02-25+Kiewarip%C3%A4iv%C3%A4+%2822%29.jpg" width="240" /></a></div><br />
Kievarin emäntä oli hieman pelottava, hieman karskin oloinen naiseksi, mutta epäilen, että vaatii aavistuksen karkeutta pitää odottavat hollikyytiläiset aisoissa. Nytkin tupaan oli kokoontunut joukko porvariskaartilaisia, ja senhän saattaa arvata, mitä tapahtuu, kun sotilas on vapaalla ja saa käteensä tuopin. Onneksi ilta oli lopulta varsin rauhallinen, vaikka viulunvinguttajan soittopeli kokikin kovia hieman humaltuneen herran huitoessa ympäriinsä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAPgP6ixu9EbHEmBZCT2CG-2Ttmt9EJMW6iqk38yFcc9MULTsYxNUAa-7cn0NBeo8_7NwPitG4MpVEPaiD9oj2tYA2xSRewN_3EHFfmW7YIbRpuhGsl-FdADwbfxXxMshR7A7uRy4oQMB2/s1600/2012-02-25+Kiewarip%C3%A4iv%C3%A4+%2845%29.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAPgP6ixu9EbHEmBZCT2CG-2Ttmt9EJMW6iqk38yFcc9MULTsYxNUAa-7cn0NBeo8_7NwPitG4MpVEPaiD9oj2tYA2xSRewN_3EHFfmW7YIbRpuhGsl-FdADwbfxXxMshR7A7uRy4oQMB2/s320/2012-02-25+Kiewarip%C3%A4iv%C3%A4+%2845%29.jpg" width="320" /></a></div><br />
Minun on myönnettävä, että hollituvassa ruoka oli erinomaista: niin konstailematonta ja täyttävää ateriaa en ollutkaan hetkeen syönyt! Muutenkin tuvan tunnelma kannusti salakavalasti liittymään yleiseen ilonpitoon, joka iltaa kohti nosti päätään. Myönnän tanssineeni muutaman tanssiaskelen hollitupaan sattuneen soittoniekan viulun tahtiin, ja nuo askelet nähdessään monsieur de Champney olisi parahtanut kauhusta ja inhotuksesta, niin rahvaanomaisesti minä tanssin. <br />
<br />
Onneksi kuitenkin kyytimme saapui viimein, ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti kotia. En totisesti olisi tahtonut kallistaa päätäni uneen hollituvan penkillä! Yllätykseksemme myös mamselli Sand piikoineen sattui hollitupaan samaan aikaan, ja saimme kunnian jakaa kotimatkamme heidän kanssaan. Mamselli Sandin katse kertoi jälleen paljon: hän ei tainnut olla kovin mielissään siitä ahdingosta, johon herra paroni ja hänen kehno pelituurinsa oli meidät ajanut...Berliozahttp://www.blogger.com/profile/01118205284884639953noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8059127985681670633.post-65829541152500302502012-01-20T22:05:00.008+02:002013-03-13T20:47:14.311+02:00Terveisiä Tukholmasta! (osa 1)Loppiaiseni vietin mamselli Sandin kanssa Tukholmassa. Matkaamme pääkaupunkiin raastoi voimakas talvimyrsky, ja epäilimmekin jo, pääsemmekö laisinkaan matkaan. Vältin vain vaivoin pahoinvoinnin, mutta Fredrikan tuuri ei ollut yhtä myötä. Pahin oli kuitenkin Tukholmaan saapuessamme ohi, ja pääsimme rantautumaan vaivatta.<br />
<br />
Majoituimme viime kesältä tutussa majatalossa, jonka ystävällinen emäntä tunnisti meidät oitis: "Oi, se olette te! Oletteko menossa Gustafs Skålin juhliin?" Hämmennyin täysin, kun rouva vielä muisti, missä huoneessa olimme viimeksi yöpyneet. Saimme nytkin valita saman huoneen, vaikka hän kovasti olisi tarjonnut meille myös punaista huonetta pienen käytävän varrelta. Näin jälkikäteen ajateltuna Klara-rouva varmasti ajatteli, että punaiseen huoneeseen ei kadulta kantautuisi niin voimakkaasti juhlatuulella olleiden kadunmiesten meteliä ja saisimme nukkua rauhassa. Vaaleansininen huone oli kuitenkin tutumpi ja sievempi - ja sininen - joten majoituimme sinne.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTpl5HO31c9CKh5q4fQyfvSXS9IxM39KClzbISQ6Bk6BjsBI8TbhkEWV3xAVQSo7bEj1S1uqWy_ixx2bDiDy_85v4M4Kt9mEaFJyGHu0aCia35fSXzxjOSLboNcU72w4-TQPGGpbNBem_l/s1600/IMG_0001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTpl5HO31c9CKh5q4fQyfvSXS9IxM39KClzbISQ6Bk6BjsBI8TbhkEWV3xAVQSo7bEj1S1uqWy_ixx2bDiDy_85v4M4Kt9mEaFJyGHu0aCia35fSXzxjOSLboNcU72w4-TQPGGpbNBem_l/s320/IMG_0001.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
Saavuimme perille niin aikaisin, että emäntämme ystävällisyyttään tarjosi meille ylimääräisen aamiaisen. Kaikessa herttaisuudessaan Klara-rouva on mainio emäntä, joskin hieman utelias ja ylitsevuotavaisen innokas. <br />
<br />
Oi, mutta miten pyörryttävä Tukholma onkaan! Vietimme suurimman osan ajastamme tehden naisväen melko välttämättömiä ostoksia, joita herrat tuskin ymmärtävät (monsieur dansmästarea lukuun ottamatta tietenkin). Kiersimme kaikki tutut kangas- ja nauhapuodit, joissa saatoimme tutkia kankaita ja nauhoja parikin tuntia kerrallaan. Löysimme myös kauniita astioita ja koruja. Kelloa emme minulle valitettavasti ehtineet tai oikeastaan muistaneet hankkia. Voi, mutta ne kangaspuodit! Ja kaikki ne nauhat... En ole viikkoon muusta malttanutkaan puhua.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3a4j3DMtzQmscvfd7Mg1kwuJMdb9Jix_0OX8jlz4U8MaQRzO1XPW1W4QG4PNfjDQbVnSCt2-EwTywlsLZSmAU5J0ZayvAHobVuon98XKeEWNyq6vTMThSEQfoXV-gLN52O59IEmdkmkcH/s1600/IMG_0327.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3a4j3DMtzQmscvfd7Mg1kwuJMdb9Jix_0OX8jlz4U8MaQRzO1XPW1W4QG4PNfjDQbVnSCt2-EwTywlsLZSmAU5J0ZayvAHobVuon98XKeEWNyq6vTMThSEQfoXV-gLN52O59IEmdkmkcH/s320/IMG_0327.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mariatorget ja Folckersin puoti.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<a href="http://folckers.se/">Folckersin nauhapuoti</a> Mariatorgetin laidalla on oikea nauhataivas. Pieni puoti on aivan katosta lattiaan täynnä erilaisia nauhoja ja nyörejä, joihin hädin tuskin uskaltaa koskea kaikkien kieltokylttien keskellä. Suurin osa nauhoista on asiakkaiden likaisten näppien ulottumattomissa kaukana tiskin takana tai lasivitriiniin lukittuina. Toisaalta nauhoja on puodin ulkopuolellakin koreittain, vaikka sataa tuiskutti lunta. Kun puotiin yhtäkkiä ahtautui kahdeksan asiakasta yhtä aikaa, tuntui keskilattian kahden neliön tila kovin pieneltä. Palvelu oli silti hyvää, ja kallista nauhaa mitattiin varsin löysällä kädellä asiakkaan eduksi ja summia pyöristeltiin alaspäin. Viime kesänä ostin tuosta puodista kaunista, vaaleansinistä silkkinauhaa kulta- ja hopeakuvioin. Tällä kertaa en keksinyt, mitä olisin enää tarvinnut, joten selvisin Folckersilta tyhjin käsin. Fredrika sen sijaan tuttuun tapaan hieroi kauppoja useammastakin nauhasta ja nyöristä, jotka puodinpitäjä vielä suojasi lumisateelta paperiin käärimällä. Folckersilla nauhoja käsitellään kuin suurimpia aarteita.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnT44XtD5dSxJ4RMcSpF-xK30rQLWe4BEVJg9skvynQZz0lHNE8KyYVjs8-SyAyorSHyF-GY0rgMEAhJ_YOkeXvpwwMQqrLdhVv408p1nXa6cdwYHpsOsKBU0CZFFQgNUJ3SCJhPiMwmYT/s1600/2012-01-13+Nauha-aarteita+%25285%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnT44XtD5dSxJ4RMcSpF-xK30rQLWe4BEVJg9skvynQZz0lHNE8KyYVjs8-SyAyorSHyF-GY0rgMEAhJ_YOkeXvpwwMQqrLdhVv408p1nXa6cdwYHpsOsKBU0CZFFQgNUJ3SCJhPiMwmYT/s320/2012-01-13+Nauha-aarteita+%25285%2529.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Folckers-aarteeni viime kesältä. Odottaa vielä käyttöä.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<a href="http://www.mattssonsband.se/">Mattssons Band</a> osoittautui tällä kertaa kohtalokkaammaksi paikaksi kuin Folckers. Mattssonsilla oli tilaa liikkua sekä tutkia ja vertailla nauhoja, ja nauhoihin uskalsi jopa rohkeasti koskea ilman pelkoa, että tulee heitetyksi ulos. Valikoima oli laaja, ja hyvällä tuurilla löysimme jopa aitoa silkkinauhaa. Nauhat olivat esillä siististi, ja järjestys oli järjellinen. Mattssonsilta minäkin ostin paria nauhaa: Valkoista nauhaa échelle-etumukseen ja vedenvihertävänsinistä kultakuvioista silkkipukuun. Lisäksi mamselli Fredrika yllätti minut ja osti minulle syntymäpäivälahjaksi vihreää, kukkakuvioista nauhaa, jonka voin laittaa vaikka rusetiksi hattuuni. Olen vallan ihastunut tuohon sievään nauhaan!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGGNIoX7vV0BDqA3zPIYDXIl1pZfIBjHRaBW8zRF77OZLRLo_qMuoyeTZ8pbVzbERYtagmV_8RfQ9laZha-n_Vllw2TKbpiel7BVrRv9jXRD6q0pzrwbXvwCMWF2xpxH_2YGjpBOkEmygx/s1600/IMG_0473.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGGNIoX7vV0BDqA3zPIYDXIl1pZfIBjHRaBW8zRF77OZLRLo_qMuoyeTZ8pbVzbERYtagmV_8RfQ9laZha-n_Vllw2TKbpiel7BVrRv9jXRD6q0pzrwbXvwCMWF2xpxH_2YGjpBOkEmygx/s320/IMG_0473.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Varsin vaatimaton nauhasaaliini tältä matkalta. <br />
Mukana myös syntymäpäivänauhani Fredrikalta. </td></tr>
</tbody></table>
<a href="http://www.kasiden.se/">Almgrens Sidenväveri</a> oli satumainen paikka. Tarkoituksemme oli jättää itse kutomon ihaileminen sikseen, sillä Fredrika oli siihen jo tutustunut, ja minä tuskin olisin siitä kovinkaan paljoa ymmärtänyt. Ehkä ensi kerralla sitten. Tällä kertaa olimme nimittäin metsästämässä vain ja ainoastaan tuota kuuluisaa Almgrenin silkkinauhaa. Puodissa ollut tyttö esitteli meille muutamia pieniä keriä nauhoja, mutta niiden värit eivät oikein miellyttäneet silmäämme. Tarpeeksi kauan jankattuamme, että haluaisimme sinistä, vaaleanpunaista tai hieman erilaista vihreää, tyttö jätti keltaisten nauhojen tuputtamisen ja sanoi kysyvänsä kutojalta. Hetken päästä meidät johdatettiinkin kutomon puolelle, jossa meidät esiteltiin työn touhussa olevalle kutojalle. Hän tervehti meitä ja vei meidät syrjemmälle, missä hän nosteli hyllyltä rasioittain erilaisia silkkinauhoja, joita hän meille hetken esitteli. Koska päättäminen oli kovin vaikeaa, saimme jäädä rauhassa hipelöimään ja pohtimaan, kun kutoja palasi työnsä ääreen. Jonkin aikaa siinä vierähtikin nauhoja ihastellessa! Lopulta teimme päätöksemme, pakkasimme nauhat siivosti takaisin rasioihin ja pyysimme kutojaa leikkaamaan meille haluamamme nauhat. Ostin sievää vaaleanpunaista nauhaa ajatellen kuninkaan syksyistä vierailua varten ommeltavaa juhlapoloneesiani.<br />
<br />
<a href="http://tygverket.se/" target="_blank">Tygverket</a> oli avannut toisenkin liikkeen saman kadun varrelle. Olimme aluksi huolissamme, minne luottokankurimme oli piilottanut kaikki silkit, mutta onneksi huomasimme ilmoituksen uudesta putiikista hieman matkaa eteenpäin samaa katua. Seilasimme näiden kahden putiikin väliä yrittäen löytää minulle sopivia pukukankaita. Aina niin tehokas esiliinani tunnetusti tiesi heti, mitä halusi, ja nappasi sen, mitä tarvitsi. Mutta minä olin vaikeiden valintojen edessä, sillä tiesinhän, että itse kuninkaamme Kustaa III olisi saapumassa Tammerforsin kaupunkiin syksyllä. Tuo tilaisuus vaatisi aivan omanlaisensa puvun, sellaisen, jota ei vaatimattomasta vaatekomerostani valitettavasti löydy nykyisellään. Vaaleansininen silkkipukuni, jonka Fredrika niin vallan ystävällisesti minulle myi, on auttamattoman vanhanaikainen, jo kovasti muodista poistunut. Ei sellaisessa puvussa sovi kuninkaalle näyttäytyä! Onneksi, jälleen kerran, matkassani oli armas esiliinani, kultainen Fredrika!<br />
<br />
Matkatavarani kasvoivat suunnattomasti samalla, kun matkakassani puolestaan hupeni hälyttävästi, joskin täysin hallitusti ja varsin oikeista syistä, kun valitsin pukukankaita itselleni. Ommeltavaa ainakin riittää! Pian on jo syytä aloittaakin, jos tahdon syksyksi jotain valmistakin. Kaksi hametta ja kaksi pukua odottaa siisteillä pakoilla kätköissäni.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgz0m6GS6ZPaKJ7zkgLI_Jwor1weLb9R60fbtL13yzCxGmDqRKctHhLMppmKHzXNLAp_VPiYKBnuvqRwYmkijNPpiX6Gn1tsTMjfVMn3M6Adw3YDgyETAsojTUI9yUekkTOLCjFp5CHWmst/s1600/IMG_0434.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgz0m6GS6ZPaKJ7zkgLI_Jwor1weLb9R60fbtL13yzCxGmDqRKctHhLMppmKHzXNLAp_VPiYKBnuvqRwYmkijNPpiX6Gn1tsTMjfVMn3M6Adw3YDgyETAsojTUI9yUekkTOLCjFp5CHWmst/s320/IMG_0434.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juhlava polonaise</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizQONLRuio_HDvFzEFEi-acmDLqiZ1I6DhWUSi4KmjnOHlzxluy27CLwhtgan4rW5CZedYBccIwAPbwPshJB2tOc9Vzzj3VYnvQ2-85xUYRmgMt9ILHqhhfCUIFE9gfEuv-5MtfjpJDKhQ/s1600/IMG_0446.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizQONLRuio_HDvFzEFEi-acmDLqiZ1I6DhWUSi4KmjnOHlzxluy27CLwhtgan4rW5CZedYBccIwAPbwPshJB2tOc9Vzzj3VYnvQ2-85xUYRmgMt9ILHqhhfCUIFE9gfEuv-5MtfjpJDKhQ/s320/IMG_0446.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Toinen pukukankaani, ruskearaidallista puuvillaa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUhOMTNel9O4hdS8mcuIadVYjij3epXXSJN24FGTUu7XGmUz0sBrutt6jklfWXymNEDyig1J8stcTKPfdFF-iYQmJGMZxooBUHytAkVWV_svGiYE_mS5utnKwyOTTAbnwMqZ8ZZlkGmQtG/s1600/IMG_0439.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUhOMTNel9O4hdS8mcuIadVYjij3epXXSJN24FGTUu7XGmUz0sBrutt6jklfWXymNEDyig1J8stcTKPfdFF-iYQmJGMZxooBUHytAkVWV_svGiYE_mS5utnKwyOTTAbnwMqZ8ZZlkGmQtG/s320/IMG_0439.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Uusi vihreäraitainen puuvillahame</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjg7DigOeM_5hoVzJaR_ZTUQP3Eq_VNG4OZJNzhuA8J-S92ZOSHEfFOC6-4GFWYGmGDCB5OaXvhCTMrPXLseeXcLnS8ecrwnHqHEypmJ4R-tEE4GIzHTdoIzgu6ZYM6g-Zuo6TxuSai75Fx/s1600/IMG_0440.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjg7DigOeM_5hoVzJaR_ZTUQP3Eq_VNG4OZJNzhuA8J-S92ZOSHEfFOC6-4GFWYGmGDCB5OaXvhCTMrPXLseeXcLnS8ecrwnHqHEypmJ4R-tEE4GIzHTdoIzgu6ZYM6g-Zuo6TxuSai75Fx/s320/IMG_0440.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Taivaallisen kaunis valkoinen, raidallinen pellava hameeksi</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span id="goog_1516385313"></span><span id="goog_1516385314"></span><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTj0IkZpKpGOtWLPU7s7OFaG6PDRZ-F64Hzi2GECGsu4Wf0b7oovrpAUXFXCPqiglaKO_R91d7fWENr8G0Kf7Ix5LaoBnmrvyiBJ4TClJW-Pc2yvj2vC3m9Vw4yT6SpQf3lz2n-1KiPfA7/s1600/IMG_0438.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTj0IkZpKpGOtWLPU7s7OFaG6PDRZ-F64Hzi2GECGsu4Wf0b7oovrpAUXFXCPqiglaKO_R91d7fWENr8G0Kf7Ix5LaoBnmrvyiBJ4TClJW-Pc2yvj2vC3m9Vw4yT6SpQf3lz2n-1KiPfA7/s320/IMG_0438.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tuliaisia neiti Rosenqvistille</td></tr>
</tbody></table>
Berliozahttp://www.blogger.com/profile/01118205284884639953noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8059127985681670633.post-59496034595926121452011-11-24T00:15:00.000+02:002011-11-24T00:15:51.027+02:00Kolme yötä baaliin onOlen niin kovin hermostunut, etten kykene keskittymään ranskan harjoituksiini, jotka monsieur Richard minulle antoi huomista tuntiamme varten opiskeltavaksi. Ymmärränhän toki, että ranskan taito on tärkeä osa säätyläisneidin sivistystä, mutta valitettavasti en juuri nyt millään pysty unohtamaan baalivalmisteluja. Minun pitäisi jo pakata pakaasejani, jotta kaikki olisi varmasti valmiina ajoissa. Mutta en myöskään voi tuottaa pettymystä monsieur Richardille, joka on ollut niin tyytyväinen edistymiseeni.<br />
<br />
Ranskan opiskeleminen on pitkästä aikaa täyttänyt syksyni. Pietarin-aikoina ranska oli minulle tärkeä kieli, sillä enhän osannut venäjää juuri laisinkaan. Onneksi ranska oli Venäjälläkin suosiossa, jotten joutunut vaipumaan tyystin hiljaisuuteen kodin ulkopuolella. Isäni lähetettyä minut sisarensa luo Suomeen turvaan Pietarin seurapiireiltä, kuten hän asian ilmaisi, ranskan kielen taitoni alkoi hiljalleen vaipua unhoitukseen. Tänä syksynä sain vihdoin mahdollisuuden jatkaa ranskan opintojani, kun monsieur Richard, herrasmies ja tutkimusmatkailija alkujaan Lyonin viehättävästä kaupungista, sattui Tammerforsin liepeille Pohjolan-matkoillaan. Kun lumi viimein peittää maan ja matkaa on helpompi jatkaa reellä, monsieur Richard jatkaa taivaltaan vielä pohjoisemmas. Sitä ennen hän kuitenkin opettaa ranskaa meille muutamille neideille ja parille nuorukaisellekin. Siinä vasta miellyttävä-ääninen mies! Hän puhuu pehmeästi jopa ranskalaiseksi, ja hänen jokaista sanaansa on kaunis kuunnella. Hänen kärsivällisyytensä tuntuu olevan loputon ja päättäväisyytensä määrätöntä, kun hän pyytää meitä yhä vain toistamaan sanoja ja lauseita, joita emme lausu täydellisesti, ja kaiken tämän hän tekee lempeästi opastaen, ei kiivastuen, sättien ja turhautuen, kuten opettajattareni Pietarissa. Salaa toivon, että lumi antaisi odottaa itseään normaalia myöhempään, jotta saisimme nauttia edes viikon tai kaksi pitempään monsieur Richardin ranskan tunneista.<br />
<br />
Eilen saimme viimein kirjeen Tukholmasta. Tuo kirje ei tuonut muassaan iloisia uutisia. Rakkaat ystävämme Tukholmasta eivät ole saapumassa joulutanssiaisiin Wiaporiin. Ilmeisesti meri on liian arvaamaton jo tähän aikaan vuodesta tai matkustaminen liian epämukavaa, jotta heidän seurueensa uhmaisi syystalvisia kelejä. Tämä harmittava uutinen sai sydämeni valahtamaan raskaaksi, sillä olin kovasti toivonut tapaavani ystäviäni Tukholmasta.<br />
<br />
Eilisiltana kokoonnuimme jälleen paroni von Mannheimin luo tanssimaan tanssimestarimme johdatuksella. Kertasimme baalissa tanssittavia tansseja, ja vaikka kuinka rakastankin tanssimista, en ollut parhaimmillani tai edes suuresti nauttinut tanssimisesta. Tanssiessani tanssimestarimme parina jotain noista lukemattomista solatansseista sain ystävällisesti kuulla huomautettavan huolimattomasta ja laiskasta révérencesta. "Jalka liukuu kiinni hi-taaa-aasti..." Minun pitää yrittää olla tarkempi, vaikka miten olisin suruissani tukholmalaisten puuttumisesta baalista, jos todella aion esiintyä tanssimestarimme kunniaksi tanssiaisissa. Enhän voi pelkkää nuoren naisen ailahtelevaisuuttani antaa sellaista kuvaa, että tanssimestarimme ei olisi osannut iskostaa minuun piiruakaan tanssin jalosta taidosta!<br />
<br />
Tukholmalaisten aiheuttamaa harmistusta ei lainkaan lievittänyt nuoren de Savonien kreivin ilmoitus, ettei hänkään kunnioita tanssiaisia läsnäolollaan. Olin odottanut saavani esitellä tämän mielenkiintoisen tuttavuuteni paronittarelle, mutta esittely saakin nyt jäädä toiseen kertaan. Siinä vasta ailahtelevainen nuori herra ollakseen kreivi! <br />
<br />
Lisäksi olen jälleen alkanut jännittää, sujuuko kaikki varmasti hyvin ja mitä seurueestamme ajatellaan. On kovin tuskastuttavaa asua näin syrjässä sosieteetista. Ei voi lainkaan tietää, millaiset tuulet rannikkomme seurapiireissä puhaltavat, ja pidetäänkö meitä aivan maalaisina. Pyrin luottamaan yleiseen ystävällisyyteen, hyviin tapoihin ja kultaisen mademoiselle Tirbuckin lämpimiin sanoihin.Berliozahttp://www.blogger.com/profile/01118205284884639953noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8059127985681670633.post-59786618118818429342011-11-16T19:42:00.001+02:002013-03-13T19:54:53.833+02:00Balancé, balancé!Jo usean viikon ajan on minua vaivannut kiusallinen yskä. Viime yö oli kerrassaan kamala: en saanut yskältäni nukuttua ja koko kehoni on nyt aivan hellänä yskimisestä. Kun tänään viimein tapasin tohtorin, sain kuulla pelkäämäni uutisen. Tämä ei ollut mikään tavallinen syysvilustuminen vaan keuhkoihini oli päässyt tulehdus. Minut määrättiin lepoon ja pitämään itseni lämpöisenä. <br />
<br />
Vaikka voinkin jo paljon paremmin kuin viikko sitten, jolloin vielä vastustelin lääkärin tapaamista, minua silti huolestuttaa. Joulubaaliin on enää puolitoista viikkoa. Mahdanko olla matkustuskunnossa? En kertakaikkiaan voi jättää väliin niin ihania juhlia, joita olemme täällä Tammerforssin kupeessa odottaneet kesästä asti. <br />
<br />
Kun päivä pimenee ikkunan takana enkä minä saa rasittaa itseäni vähääkään, ajatukset harhautuvat väistämättäkin baaliin ja huumaavaan tanssiaiskarkeloon. Kidutan itseäni arvuuttelemalla, keitä tuttuja on juhliin saapumassa ja - ennen kaikkea - ketkä herrasmiehet mahtavat suoda minulle tanssin. Nuori kreivi de Savonie valitettavasti on alkanut pyörtää puheitaan osallistumisestaan joulutanssiaisiin, ja olen tästä hyvin harmissani. Matka on toki vaivalloinen tähän aikaan vuodesta, mutta toivoisin silti tapaavani hänet Wiaporissa. Olinhan luvannut esitellä hänet paronittarellekin.<br />
<br />
Olen nukahdellut pitkin päivää. Unen rajamailla olen palannut Wiapori Vauxhallin lämpimiin tunnelmiin, kuullut viulut ja huilut soittamassa menuettia ja tukholmalaisten tanssijoiden kuorossa neuvovan tanssikansaa: "Balancé, balancé!" Kunpa voisin palata jälleen ensimmäisiin tanssiaisiini ja tanssia itseni pyörryksiin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.youtube.com/embed/njuq-9mbgRI?feature=player_embedded' frameborder='0'></iframe></div>
<div style="text-align: center;">
<i> (Koko näytöllä näkyy paremmin, muutakin kuin pimeyttä.)</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Berliozahttp://www.blogger.com/profile/01118205284884639953noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8059127985681670633.post-40013830443742406322011-11-05T00:34:00.001+02:002011-11-05T01:19:52.338+02:00Kirjeitä ja tanssejaOikeastaan minun pitäisi olla jo yöpuulla, mutta tämä rauhaisa, syksyinen yö valvottaa minua. Taivas on niin syvän sininen, niin tumma ja kaunis, että voisin ihailla sitä, kunnes aamu sarastuksellaan rikkoisi tuon kiehtovan sinisyyden. Tavallaan rakastan näitä yöllisiä hetkiä hyvin paljon, tätä hiljaisuutta ja rauhaa. Vain minä, kynttilä ja kirjepaperia.<br />
<br />
Niin, minun totisesti pitäisi tälläkin hetkellä kirjoittaa kirjettä. Olen valitettavan pitkään lykännyt vastaustani eräälle nuorelle herralle, joka on hyvä ystäväni, mutta jonka nimen mainitseminen saattaisi aiheuttaa tädissä ja isässä levottomuutta. Toivon mukaan saan kuitenkin nauttia tämän herran kiinnostavasta seurasta joulutanssiaisissa. Lupasin esitellä herra seikkailijan paronittarellekin.<br />
<br />
Sain pitkästä aikaa postia rakkaalta veljeltäni Wienistä. Oli ilo kuulla, että hän voi jo paremmin haavoituttuaan lievästi kesäisissä taisteluissa. Hän ennusti tulevansa tänne tädin luokse jouluksi, joten hän lienee jo matkalla tai ainakin tekemässä kiireistä lähtöä. Veljeni lähetti minulle lämpimien terveistensä ohessa kopion herra W. A. Mozartin eriskummallisesta mutta hyvin nerokkaasta Peiliduetosta.<br />
<br />
Kyllähän veljeni tietää, etten minä soita viulua kuin kissat karkottaakseni, mutta hän oli ajatellut, että voisin antaa nuotin soittoniekkaystävilleni, ja niinhän minä tein. Serkku Karoliina otti nuotin talteen, ja jokunen päivä sitten sain kutsun tulla teelle. Hän voisi sisarensa kanssa soittaa dueton minulle, jos vain tahtoisin kuulla sen. Tottahan minä haluan sen kuulla! Ihailen herra Mozartia niin suunnattomasti, että nautin ilolla hänen jokaisesta teoksestaan, jonka vain voin kuulla. Niin kummallista kuin se onkin, sydämeni on aina aivan pakahtumaisillaan kuullessani herra Mozartin musiikkia.<br />
<br />
Vaikka olen kovin iloinen ja hyvilläni siitä, että Helsingin sosieteetti haluaa meidän opettavan tansseja vielä ennen baalia, olen silti harmissani, sillä tämä mitä luultavammin tarkoittaa sitä, etteivät tukholmalaiset tanssijaystävämme ole saapumassa baaliin, vaikka he niin innoissaan asiasta puhuivatkin kesällä Kristinehovin pihamaalla. En voi salata sydämeni harmistusta, ja olen unissanikin yrittänyt puhua heitä rohkeasti ylittämään meren vielä näin talven kynnyksellä. Olisin vain niin kovin mielelläni tavannut heidät ja tanssinut heidän kanssaan. Onneksi edes muutama uskalikko aikoo osallistua juhliimme, ja olen siitä hyvin, hyvin iloinen. <br />
<br />
Minua hieman hermostuttaa ajatus tanssien opettamisesta. Lupasin opettaa englantilaisia, piirissä tanssittavia maalaistansseja, kun tanssimestari itse on vastuussa solatansseista, ellen sitten saa opettaa myös monsieur Feuillet'n Le Pistoletia. Mahtaako tällaista nuorta tyttöä kukaan kuunnella? Etenkään hienot aatelisrouvat tai waruswäen sotilaat? Pakko minun on uskoa itseeni ja yritettävä selviytyä kunnialla, jos haluan joskus vielä olla oikea tanssimestari. <br />
<br />
Olen viime aikoina kovasti pohtinut toki solatansseja mutta myös ranskalaisia hovitansseja. Todella hassua, että aateliset tanssivat hoveissa oopperoista suosioon nousseita tansseja! Osaan noista tansseista vain yhden, ja sekin on jo varmasti poistunut muodista, niin kuin näillä tansseilla on tapana. Tuo tanssi oli La Bourrée d'Achille monsieur Lullyn oopperasta Achilleus ja Polyxene. Nyt olen iskenyt silmäni erääseen sarabandeen, joka samaisen herran sävellys Molièren näytelmässä Porvari aatelismiehenä. Mutta saatuani käsiin notaation, olen ajoittain vaipunut epätoivon alhoon, sillä siitä on pitkä aika, kun viimeksi luin Feuillet'n tanssinotaatiota ja olen jo unohtanut melkein kaiken. Mutta aion minä tämän vielä oppia.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://tanssi.dy.fi/upload/thumb/0/0d/Sarabande_femme_04.png/432px-Sarabande_femme_04.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="http://tanssi.dy.fi/upload/thumb/0/0d/Sarabande_femme_04.png/432px-Sarabande_femme_04.png" width="459" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sarabande pour une femme, viimeinen sivu</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br />
</td></tr>
</tbody></table><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.youtube.com/embed/5LTlRujCXEU?feature=player_embedded' frameborder='0'></iframe></div><br />
Huomenna kokoonnumme jälleen paronittaren ompelukammariin. Ystävättäreni neiti Rosenqvistkin saapuu vieraakseni huomenissa osallistuakseen ompelupäiväämme. Hänen chemise à la reinensä on kuuleman mukaan lähes valmis. Alle tarvitaan vain sopiva alusmekko. Minä puolestani yritän viimein saada aloitettua viime kerralla leikkaamamme viitan ompelemisen. <br />
<br />
On ehkä aika panna viimeinkin maaten ja käpertyä vällyjen väliin. Aamulla on vielä paljon tehtävää, ennen kuin lähden kaupunkiin Elenaa vastaan. Ompelukorinikin lienee levällään kamarini nurkassa, sisältönsä teillä tietymättömillä.Berliozahttp://www.blogger.com/profile/01118205284884639953noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8059127985681670633.post-78841970090740396772011-10-25T00:24:00.000+03:002013-03-13T19:44:07.789+02:00Kääntöröijy villaa ja pellavaa<b>Paronitar von Mannheimin kätösistä. </b><br />
<br />
Vietin syksyisen torstaipäivän paronittaren luona. Minä pyörin korsetissani ja alusmekossani paronittaren napsiessa minusta mittoja ja piirtäessä kuumeisesti kaavoja. Istuin ompeluhuoneessa peilipöydän ääressä ja katselin tuota minulle varsin vierasta toimitusta sivusta. Tunsin itseni niin avuttomaksi siinä nököttäessäni ja ihmetellessäni, kun paronitar tottuneesti siirsi mittani paperille ja ryhtyi työhön.<br />
<br />
Röijyn toinen puoli on mustaa pellavaa (käy vaikkapa maalaisesta surupuvusta) ja toinen puoli helmenharmaata, kauniille kuviolle kudottua, pehmeää villaa. Edessä on hakaskiinnitys. Villapuolelle haaveilen vaaleansinisistä rusettinauhoista koristeeksi. <br />
<br />
Röijy lähtee seurakseni Wiaporin joulumarkkinoille siniharmaan villahameeni kera pitämään minut suojassa talven kylmältä ja viimalta.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHZVQViPvuM0vQXwxdRqFSfuM2w2BZzozIUkEPKGuuIwWVyi8z_8hVk5gXLA8wksZ4ecgOre8q9ZL-hunyfEu3LBvtA8UuXLoGCGVWtKEKlh5JslL1rZGcloaLJaVa8McSNUvqSy59tBHN/s1600/IMGP4656.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHZVQViPvuM0vQXwxdRqFSfuM2w2BZzozIUkEPKGuuIwWVyi8z_8hVk5gXLA8wksZ4ecgOre8q9ZL-hunyfEu3LBvtA8UuXLoGCGVWtKEKlh5JslL1rZGcloaLJaVa8McSNUvqSy59tBHN/s640/IMGP4656.jpg" width="424" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yllätettiin kesken tanssin. Piirrustanut: Paroni von Mannheim</td></tr>
</tbody></table>
<br />Berliozahttp://www.blogger.com/profile/01118205284884639953noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8059127985681670633.post-2883146937205471892011-10-16T23:07:00.001+03:002013-03-13T20:38:49.013+02:00EpäilyksiäSynkkä varjo on noussut varjostamaan iloista intoa, jolla joulubaalia odotan. Olen alkanut epäillä, olemmeko me tammerforssilaiset varmasti niin tervetulleita kuin meidän annetaan olettaa. Minua tällainen ajatus surettaa syvästi, sillä Wiaporin tuulet ovat marraskuussa riittävän jäätäviä ilman ihmisten kätkettyjä viileyksiäkin. Ja onhan joulubaalin nimenomainen tarkoitus tuoda ihmiset yhteen hyvillä mielin vastaanottamaan joulun aika ja laskeutumaan joulurauhaan.<br />
<br />
Tarjouduimme opettamaan herrasväelle muutamia uusia, englantilaisia tansseja, mikäli se herrasväelle vain sopii. Keskustelemme tanssimestarin kanssa tiistaina siitä, mitä tansseja tahtoisimme tanssia ja opettaa joulutanssiaisissa. Minua hieman jännittää, ja toivon, etten luultavasti tanssimestarin parina tulisi tehneeksi suuria virheitä kaiken kansan tai etenkään tukholmalaisten tanssijoiden edessä. Toivoisin myös, että tansseistamme pidettäisiin ja että ne toisivat ihmisille iloisen mielen. Onko mitään riemukkaampaa kuin tanssia hymyilevien ja nauravien ihmisten kanssa, katsoa, miten silkki pyörteilee ja aaltoilee ympärillä, ja pitää hauskaa suurella joukolla? <br />
<br />
Muusikkommekin ovat innoissaan tilaisuudesta soittaa tanssiaisissa. He kokoavat jo ohjelmistoa ja harjoittelevat kovasti. Heidän uudet vaatteensakin ovat hyvässä vaiheessa, ja jaksan vain ihastella, miten sieviä pukuja heille tuleekaan! Tämä on heidän ensimmäinen virallinen tanssiaisesiintymisensä, ja se toki nostattaa hieman huolta, mutta en näe mitään syytä, miksei Muskotti esiintyisi vain edukseen ja ilahduttaisi kaikkia tanssiaisvieraita.<br />
<br />
Tänään jälleen kokoonnuimme paronittaren ompelukamariin - ja taisimme vahingossa valloittaa salonginkin lattian kankaita työstäessämme. Muskottilaisten vaatteet edistyivät jälleen melkoista vauhtia, kun osaavia käsipareja oli niin monta työn touhussa. Minusta ei valitettavasti tälläkään kertaa ollut varsinaista apua, sillä tartuin vain kerran saksiin leikatakseni tukikappaleita naisten alusmekkojen olkiin. Kaikki se hulina ja hyörinä saivat minut pysyttelemään mieluummin poissa jaloista ja keskustelemaan niitä näitä milloin kenenkin kanssa. Minun ompelukseni eivät myöskään edistyneet, mutta saimme Fredrika-mamsellin kanssa leikattua minulle viittakankaat.<br />
<br />
Torstaina sain kutsun tulla paronittaren luo jälleen ompelemaan. Kyseessä on minun röijyni, jonka tulisi olla valmis jo kahden viikon kuluttua. Koko kovan onnen pukinetta ei ole edes aloitettu. Minulla on siihen kyllä mitä sievin kangas, helmenharmaata villaa. Minun täytyisi nyt vain saada käsiini hakasia, joilla röijyni voisi sulkea. Onneksi saan paronittarelta apua, sillä yksin en olisi tästä selvinnyt. Mutta samalla minusta tuntuu pahalta ottaa vastaan paronittaren apu, sillä olen kovin huolissani nuoren paronittaren jaksamisesta. Hän on kovin ystävällinen ja aina niin avulias, mutta pelkään, että hän sydämellisyydessään kuluttaa voimavaransa loppuun eikä ymmärrä levätä tarpeeksi. Kunpa vain keksisin, miten minä voisin puolestani auttaa häntä.Berliozahttp://www.blogger.com/profile/01118205284884639953noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8059127985681670633.post-88649252963318717772011-10-16T22:04:00.001+03:002011-11-04T23:39:46.848+02:00Vanteiden uhriAlan olla huolissani. Olen viime aikoina nukkunut hyvin rauhattomasti ja levottomasti. Olen puhunut ja valittanut unissani, joskus jopa kävellyt. Kaksi viikkoa sitten ystävättäreni Eva oli herännyt kolinaan, noussut sängystään ja tullut katsomaan, mitä tapahtui. Minä olin haparoinut ympäriinsä, ja hän oli tiedustellut, mitä oikein etsin. Olin vastannut etsiväni pitsireunaisia tyynyliinoja. Evan mielestä olin ollut erittäin aavemainen näky. Hän oli hetken katsellut touhujani ja sitten varovasti ehdottanut, että etsisin tyynyliinoja aamulla. Olin palannut vuoteeseeni istumaan ja hetken mietittyäni todennut: "Ajattelin vain, ettei kukaan alkaisi itkeä." Tämän jälkeen olin vaipunut pitkälleni ja jatkanut uniani aamuun.<br />
<br />
Viime yönä heräsin kesken unen kauhuissani. Vaikersin istuallani vuoteella ja yritin huitoa jotain ympäriltäni. Muistan parahtaneeni anteeksi, sillä unessa olin jälleen Pietarissa ja jostain vieraasta syystä Venäjän hovissa. Yhtäkkiä kaikki peittyi punaiseen silkkivuoreen, joka liikkui minua kohti. Näin vanteiden piirtyvän puvun läpi sitä mukaa, kun se tuli lähemmäs. Joku, eikä kuka tahansa joku, vaan keisarinna itse, yritti istua päälleni, ja tunsin tukehtuvani puvun alle. Yritin siirtyä pois alta, mutta en päässyt enää jaloilleni enkä pystynyt heittäytymään turvaan. Keisarinnan vihaiset sanat kimpoilivat korvilleni, olin hädissäni ja peloissani, rukoilin anteeksiantoa, jos olin istunut keisarinnan paikalle.<br />
<br />
Tunsin, miten olkapäähäni tartuttiin päättäväisesti, ja tiesin, että keisarinna aikoi paiskata minut maahan, minut, mitättömyyden. Parahdin anteeksi ja samassa säpsähdin hereille. Isoäiti Nordback piti kiinni olkapäästäni ja rauhoitteli minua. Hän sanoi, etten ollut millään herätä ja että olin vain vaikertanut hädissäni. Voi, miksi minä saan tällaisia yöllisiä kohtauksia? Ja miksi Pietari palasi uniini nyt? Enhän voi edes sanoa varsinaisesti viihtyneeni siellä. Totta puhuen minua alkaa jo hieman pelottaa.Berliozahttp://www.blogger.com/profile/01118205284884639953noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8059127985681670633.post-40381836512499487072011-10-14T03:42:00.000+03:002013-03-13T20:34:14.166+02:00Arvokas opetusOlen koko iltapäivän ja illan pohdiskellut hyvää ja pahaa, ihmislajin julmuutta ja sitä, miten saatoin sortua niin ilkeisiin tekoihin. Olen käynyt vakavaa keskustelua itseni kanssa ja samalla pyrkinyt pitäytymään tasapainossa ja vältellä kohtuutonta itseni soimaamista, vaikka mitään minulla ei olekaan sanoa puolustuksekseni. Tiesinhän minä aina tekeväni väärin, mutten ymmärtänyt, miten väärin ja julmasti minä tein tätä toista ihmistä kohtaan. Käytökseni on ollut hyvin kaukana sivistyneestä.<br />
<br />
Onnekseni esiliinani räväytti silmäni auki kertaheitolla! Oloni oli kuin pikkutyttönä Pietarissa kiukkuisen kotiopettajattaren palavien silmien alla. Olen nolostunut ja häpeissäni - ja minulla on syytäkin. Tästä eteenpäin lupaan vahtia itseäni paremmin, sillä en tahdo enää koskaan sortua tällaisiin silmittömyyksiin. Miten kamala ihminen minusta olikaan huomaamattani sukeutunut! Vaikka tahtoisin korjata menneitä, en voi kuin keskittyä tulevaan ja hillitä itseni vastaisuudessa paremmin. Joskin olen varma, että tässä suhteessa vaikeuksia ei tule, sillä muistan aivan varmasti mamselli Sandin hyytävän äänensävyn aina, ennen kuin edes harkitsen menettäväni malttini tai avaan suuni päästääkseni sieltä harkitsemattomia sanoja.Berliozahttp://www.blogger.com/profile/01118205284884639953noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8059127985681670633.post-54601709975447288042011-10-10T20:49:00.000+03:002013-03-13T20:32:24.846+02:00Kadonnut hameHeräsin aamuyön tunteina hätkähtäen. Näin kauhistuttavan nolostuttavaa unta joulubaalista. Onneksi se kaikki oli vain unta.<br />
<br />
Olimme Fredrika-mamsellin kanssa juuri saapuneet lumiseen Wiaporiin ja odotimme joulun avausta ja markkinoita alkavaksi. Kiireessä yritimme valmistautua mahdollisimman nopeasti. Olin auttamassa Fredrika-mamsellin myyntipöydän pystyttämisessä, kun aina yhtä suorasukainen esiliinani tokaisi: "Missä sinun hameesi on? Et kai noin aio tarjeta pakkasessa." Silloin havahduin kesken kankaiden ja korujen asettelemisen siihen hyytävään tosiseikkaan, että minulla ei ollut ylläni kuin valkea alushame. Uusi, kaunis villahameeni oli kadonnut! Yritin häpeäni keskellä kumartua pöydän suojiin ja penkoa matkatavaroitani siinä toivossa, että hame löytyisi äkkiä, ennen kuin kukaan muu huomaisi säädyttömän pukeutumiseni. Hätä kouristi rintaani, kun vilaustakaan siniharmaasta hameestani ei näkynyt. Hätäännyin toden teolla ja ilmoitin Fredrika-mamsellille lähteväni heti pois ihmisten silmistä, jos vain saisin lainaan edes jotain, mitä kietoa vyötäisilleni peitoksi. Vilkuilin koko ajan ympärilleni erään herran varalle ja toivoin, ettei hän olisi vielä saapunut seurueineen markkinapaikalle näkemään häpeällisen ahdinkoni. Valitettavasti näin tuttuja hahmoja nousemassa mäkeä. Parahdin Fredrika-mamsellille, että tämä piilottaisi minut, en kestäisi tätä häpeää. <br />
<br />
Mutta Fredrika pysyi itselleen uskollisesti rauhallisena, naurahti hieman jotain nuorten tyttöjen hupsutteluista ja kääntyi viereistä myyntikojua pystyttävän rouvan puoleen. "Tässähän on oikein hyvää hamekangasta. Enää tarvitaan lankaa. Eihän tässä ole mitään hätää", Fredrika hymähti ja alkoi hieroa kauppoja tuntemattoman naisen kanssa. Nainen vilkuili minua epäileväisesti, kun kurkistin varovasti Fredrikan pöydän alta kauhtuneeseen rekivilttiin kääriytyneenä nähdäkseni, millaisen kankaan Fredrika oli hameekseni löytänyt. Se oli kauhistuttavan ruma! Jos en olisi ollut niin epätoivoisessa tilanteessa, olisin ehdottomasti kieltäytynyt. "Tässä on hyvin aikaa saada sinulle vielä jotain yllesi iltaa varten", Fredrika totesi napakasti nähdessään ilmeeni ja samassa tajusin, ettei minulla ollut tanssiaispukuanikaan mukana.<br />
<br />
Häpeä ja pettymys olivat suunnattomat: esiintyisin joulumarkkinoilla rähjäisen näköisessä, hätäisesti ommellussa hameessa ja saapuisin joulutanssiaisiin pukeutuneena kuin rääsyläinen. Minä, vapaaherra Nordbackin tytär! En totisesti tekisi vaikutusta yhteenkään herrasmieheen, en etenkään minulle mieluisimpaan. Yritin tähytä, jos paronitar von Mannheimia olisi näkynyt torilla, mutta turhaan. Olin jo ehtinyt toivoa, että olisin voinut löytää jotain säällisempää puettavaa hänen matka-arkustaan. Näköjään ainoaksi vaihtoehdokseni jäi kiltisti maksaa tuo järkyttävä hamekangas ja se ylläni yrittää esiintyä tanssiaisissa mahdollisimman arvokkaasti. Torillahan minua ei erottaisi tavallisesta työläislikasta, mutta tanssiaisissa... Suunnittelin jo tanssiaisissakin soluttautuvani jotenkin palvelusväen sekaan, mutta arvasin, että minut tunnistettaisiin kuitenkin, ja tilanne olisi vielä selittämättömämpi kuin kadonnut tanssiaispuku ja säänpieksemä hameviritelmä ylläni.<br />
<br />
Onneksi heräsin tuosta kamalasta painajaisesta. Nyt aion tarkistaa ainakin kaksi kertaa matkatavarani, ennen kuin suostun nousemaan paronin vaunuihin marraskuussa matkallemme joulubaaliin. Ja aion ehdottomasti saada tuon kummitelleen villahameen valmiiksi hyvissä ajoin ennen markkinoita ja baalia!Berliozahttp://www.blogger.com/profile/01118205284884639953noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8059127985681670633.post-59539262666774947912011-10-10T08:05:00.000+03:002013-03-13T20:03:55.452+02:00Vaatteita MuskotilleKokoonnuimme tänään paronin ja paronittaren luo ompelemaan musikanteillemme uusia vaatteita. Aikaisemmin viikolla toimin paronittaren kirjurina, kun hän mittasi soittoniekkamme, ja torstaina Fredrika-mamsellin ja Karoliina-serkun kanssa suuntasimme kangaspuotiin ostoksille. Kahdessa tunnissa saimme valittua tarvitsemamme kankaat ja olimme valmiit sunnuntaista ompelu-urakkaa varten.<br />
<br />
Muskotin musikanttien asuista tulee todella kauniit. Saimme valmiiksi jo kolme hametta ja yhdet housut. Ensimmäistä kertaa näin herrankin ompelevan, mutta niin vain istui luutistimme keskittyneesti ompelemaan nappeja housuihinsa! Kieltämättä komeat housuthan niistä tuli.<br />
<br />
Muiden puuhatessa ompelusten parissa minä keskityin kirjoittamaan muistiinpanoja tanssiharjoituksistamme. Kopioin monsieur Pierreltä saamiani tanssikuvauksia, selasin ja järjestelin nuotteja sekä tutustuin itse pariin uuteen tanssiin. Minusta olisi oikein hauskaa opettaa musketööreille joulubaalissa hilpeä <a href="http://dansebaroque.blogspot.com/2011/10/le-pistolet.html">Le Pistolet</a> -niminen solatanssim, jossa vuoroin ladataan ase ja ammutaan. Aavistelen, että muuten tansseista piittaamattomat sotilaatkin saattaisivat innostua tanssin pyörteisiin. <br />
<br />
Ensi viikonloppuna jatkamme jälleen ompelusurakkamme parissa. Tuolloin ajattelin ottaa ehkä omankin viittakankaani mukaan ja pyytää, jos Fredrika-mamselli ehtisi auttaa minua leikkaamisessa kaiken sen kiireen keskellä. Kun saisin kankaan leikattua, voisin huolettomin mielin ryhtyä auttamaan muskottilaisten vaatettamisessa.Berliozahttp://www.blogger.com/profile/01118205284884639953noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8059127985681670633.post-68376038318298532332011-10-03T00:08:00.000+03:002013-03-13T20:01:01.451+02:00Musikantteja joulubaaliinJoulubaali sen kuin lähestyy, ja odottavainen jännitys lepattaa jo vatsassa! Aion edelleen lainata Fredrikan vaaleansinistä silkkipukua tanssiaispuvukseni, mutta päivän markkinoille olen suunnitellut lämpimämpää asua, joka pitäisi minut suojassa Wiaporin raaoilta talvituulilta.<br />
<br />
Mitään en niin kovasti odotakaan kuin illan tanssiaisia! Pitkästä aikaa pääsen tanssilattialle hymyilevien ihmisten seuraan. Viikottaiset tanssiharjoitukset monsieur de Champneyn opissa paronin ja paronittaren luona ovat olleet oikein hyvä tapa pitää tanssinjanoni kurissa ja samalla rakastua yhä syvemmin uusiin, jännittäviin tansseihin. <br />
<br />
Viime torstain käytin kopioimalla tanssikappaleiden nuotteja soittajillemme. Saimme houkuteltua heidätkin lähtemään joulubaaliin soittimet muassaan, ja tämän kunniaksi ajattelin lahjoittaa heille muutaman tanssin nuotit, jotta he voivat soittaa iloksemme myös baalissa. Nyt meillä on paronittaren, Fredrika-mamsellin ja serkku Karoliinan kanssa edessämme melkoiset talkoot, jotta saamme koko seurueelle, myös miehille, soveliasta päällepantavaa. Meidän pitäisikin lähiaikoina kokoontua yhteen, jotta pääsisimme käsiksi urakkaamme.<br />
<br />
Ajattelin myös kirjoittaa Tukholmaan, josko he ystävällisesti voisivat lähettää meille heidän tanssinuottejaan ja kertoa matkasuunnitelmistaan. Tahtoisimme piakkoin tietää, kuinka suuri seurue heitä on lahden yli saapumassa joulunavajaisia kanssamme juhlistamaan.Berliozahttp://www.blogger.com/profile/01118205284884639953noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8059127985681670633.post-42271769412829806772011-10-02T21:01:00.000+03:002013-03-13T19:41:34.119+02:00Talvinen villahameKoska syksy on taas kovasti tekemässä tuloaan ja ulkona käy jo hyinen viima, ovatpa tienvarren heinätkin aamuisin riitteisinä huojuneet, kävin kangaspuodissa ostoksilla talven varalle. Monenlaisia villakankaita tunnustelleena päädyin viimein tummanharmaaseen kevyesti sinisellä raidoitettuun, melko ohueen villakankaaseen. Ostin sen hamekankaaksi. Viittakankaaksi ostin paksumpaa, tummansinistä villakangasta, johon en ole vielä löytänyt sopivaa vuorikangasta.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-mlQL7T71G0n1nnA1bsxpf8BLWae3hY3ItZSph8V9OOq6bBOYXHf8GZv4ru14s5Ha2NXv27IAmsmqArw7iP-mFUC2ONJc94BS5YbAb5-tfMF5y5XKmuujAPBPe4anfZ_b4UCrPUM3VssO/s1600/Kuva0058.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-mlQL7T71G0n1nnA1bsxpf8BLWae3hY3ItZSph8V9OOq6bBOYXHf8GZv4ru14s5Ha2NXv27IAmsmqArw7iP-mFUC2ONJc94BS5YbAb5-tfMF5y5XKmuujAPBPe4anfZ_b4UCrPUM3VssO/s320/Kuva0058.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hamekangas</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ryhdyin tänään toimeen ja leikkasin kankaan. Ompelin sivusaumat ja epäilen, että jätin jälleen liian pienet taskuviillot. Vaikka ajattelin tänään pääseväni pidemmälle, jouduin kuitenkin jättämään hameen tähän vaiheeseen. En ollut lainkaan innostunut vyötärön rypyttämisestä, joten päätin olla kiusaamatta itseäni tänään.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqbEx_uIS5olVOyEs8Z4ANS0c8U30qYy5c32KxVJds7IRVsoiR-hJsT3JKdlK3BBp9KlhuleIHKvqcTyRGhUAbb0tLk7XzRnOtuWMIA5vHxzXIHFbAGH9YAjrha3kTrKfRKoGZrsFqt3nT/s1600/Kuva0057.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqbEx_uIS5olVOyEs8Z4ANS0c8U30qYy5c32KxVJds7IRVsoiR-hJsT3JKdlK3BBp9KlhuleIHKvqcTyRGhUAbb0tLk7XzRnOtuWMIA5vHxzXIHFbAGH9YAjrha3kTrKfRKoGZrsFqt3nT/s320/Kuva0057.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kyllä tästä vielä joskus hame tulee...</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Huomenna minun on ennen tanssiharjoituksia käytävä ostamassa nauhaa vyötärölle solmimiseen. Vaikka syksy onkin kaunista aikaa, minua ei millään huvittaisi tarpoa yhtään ylimääräistä kaupungissa.<br />
<br />
<b>13. lokakuuta </b><br />
<br />
Eihän tämäkään hame mutkitta valmistunut! Jätettyäni työni lepäämään oli sen kimppuun käynyt yksi innokas käsipari keskellä yötä unettomuuttaan purkamaan. Niinhän siinä kävi, että isoäiti oli vyötärön laskostanut ja ommellut koko hameen loppuun. Valitettavasti laskostus oli tehty väärin, ja se oli pakko purkaa. Tänään viimein yhteistyönä saimme hameen valmiiksi. Helmaa tarvitsee vielä hieman silittää, mutta käytettäväksi hame on valmis.<br />
<br />
Olen varsin tyytyväinen talvihameeseeni, vaikka monia asioita olisi voinut tehdä toisin. Hame on kuitenkin hyvin lämmin, vaikka onkin ohutta villaa. Myöskään helma ei ole liian pitkä - ei ainakaan lyhyen kokeilemisen mukaan. Eikä viimeistä vähäisempänä, hameeni on hyvin sievä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIRAEnmU3itnhB15_9D4XE_tD0znrp5xFfdD_D6c8VzX-sj83KfpdxKYxIH2Z5iB9uAGzwaX6DcU-9yX4J8NJc-3SI6YOiAqwLlmUiy0pUOhJKDZe19La1zqkaanZyZRw4QGOdQ8I1m9wY/s1600/IMG_1980.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIRAEnmU3itnhB15_9D4XE_tD0znrp5xFfdD_D6c8VzX-sj83KfpdxKYxIH2Z5iB9uAGzwaX6DcU-9yX4J8NJc-3SI6YOiAqwLlmUiy0pUOhJKDZe19La1zqkaanZyZRw4QGOdQ8I1m9wY/s640/IMG_1980.JPG" width="480" /></a></div>
Berliozahttp://www.blogger.com/profile/01118205284884639953noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8059127985681670633.post-70340046794597216552011-09-06T17:00:00.003+03:002013-03-13T19:49:25.684+02:00Kutsu joulubaaliinViime torstaina palattuani paronin ja paronittaren luota odotti minua pöydällä kutsu Wiaporin kuuluun joulubaaliin! Olen kuullut niin paljon Wiaporin joulutanssiaisista mamselli Sandilta ja paronittarelta, että tuskin maltan odottaa. Suurimman mielenkuohun nostattaa kuitenkin tieto tukholmalaisten ystäviemme saapumisesta meren yli. Yhdessä saamme avata joulun ajan, käyskennellä markkinoilla ja iltapimeässä tanssia kynttilöiden valossa. <br />
<br />
Odotan loppuviikosta luokseni ystävätärtäni Viaporista. Yhdessä aiomme kierrellä pukukangasostoksilla ennen paronittaren lauantaista ompelusalonkia. Minulla olisi niin paljon tehtävää, etten tiedä, mistä aloittaisin. Neiti Rosenqvistille olemme kuitenkin jo suunnitelleet itsensä Marie-Antoinetten skandalöösiä aiheuttaneen chemise à la Reine -puvun. Olen silti jokseenkin epävarma sen soveliaisuudesta joulutanssiaisiin, mutta toisaalta tiedän neiti Rosenqvistin pitkän ja solakan varren sekä ennen kaikkea kapean uuman olevan hyvin edukseen tuossa kevyessä, vaaleassa puvussa.Berliozahttp://www.blogger.com/profile/01118205284884639953noreply@blogger.com0