29. heinäkuuta 2011

Suklaajuoma

La Belle Chocolatière
Jean-Étienne Liotard, 1743-45.
3-4 kupilliseen suklaajuomaa tarvitaan: 


1 levy tummaa taloussuklaata
5 dl vettä
1 munankeltuainen
vaniljaa
kanelia


Laita vesi lämpiämään kattilaan, lisää suklaa paloina. Sekoita ja anna kiehahtaa. Suklaan tulee sulaa täysin. Erottele muna ja vatkaa keltuainen rikki ennen kattilaan lisäämistä. Lisää vaniljaa ja kanelia oman maun mukaan. Kuumenna, mutta älä anna kiehua enää keltuaisen lisäämisen jälkeen. Tarjoile lämpimänä pienistä kupeista. 

Tämä Ludvig XV:n keittiömestarin Keittotaidon kannettavasta käsikirjasta sovellettu suklaajuoman ohje poikkeaa melko paljon nykyisin juomastamme maitokaakaosta. Maitoa ei juomassa ole, mutta munankeltuainen sen sijaan saattaa yllättää. Maku on suklaisempi, ja juoma on sen verran ytyä tavaraa, että pienempikin kuppi riittää juojaa kohden.


Kardemummainen piimäkakku

5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl ruokasoodaa
3 dl piimää
1 dl voita sulatettuna

Mausteeksi:
1 tl kardemummaa
1 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1 dl rusinoita

Sekoita kuivat aineet: jauhot, sokeri, ruokasooda, mausteet ja rusinat. Lisää piimä ja sulatettu voi. Sekoita huolellisesti tasaiseksi taikinaksi. Maista ja lisää mausteita oman maun mukaan. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan.
Kakku paistetaan 200-175-asteisessa uunissa. Lämpö saa olla aluksi 200 astetta, mutta lasketaan loppua kohti 175 asteeseen. Paistoaika n. 50-60 minuuttia.

Tätä reseptiä kokeiltiin Kartanon suvipäiviä varten, ja kakku osoittautui helpoksi ja nopeaksi tehdä. Paistaminen oli ainoa, johon tuhraantui aikaa, mutta toisaalta samalla, kun kakku oli uunissa, aikaa jäi seuraavien leipomusten valmistelemiseen.

Kesäinen arkipuku

Kesän alussa olimme Fredrika-rouvan kanssa Tukholmassa tapaamassa sikäläisiä ystäviämme. Vauxhallin, oopperan ja pique-niquen ohella meille jäi hieman aikaa kierrellä kaupungilla ja ihailla kaunista pääkaupunkia sekä toki tehdä myös ostoksia. Fredrika-rouva johdatti minut luottokankurinsa putiikkiin ja painotti, että vaikka putiikki saattoi näyttää hieman nuhruiselta, hinnan ja laadun suhde oli kohdallaan. Astuessani liikkeeseen mielessäni kyllä kävi, että tilassa oli aistittavissa ankeaa varastomaisuutta, mutta kuten Fredrika-rouva oli luvannut, valikoima oli laaja ja sai pään suorastaan humisemaan pukuhaaveista.

Valinnanvaikeuden ylitettyäni sain ostettua kankaat kesäiseen arkipukuun. Kukkakuosillisesta puuvillasta tehtäisiin jakku, vaaleanpuna-valkoraidallisesta puuvillasta hame.

Ljungbergin printtikangas 1700-luvun mallin mukaan

Raakasuunnitelmia hotellihuoneessa

Kimonojakku - muodin tuulahduksia Tukholmasta

Pistäytyessämme vielä sunnuntaiaamuna Kristinehovin kartanolla hyvästelemässä ystäviämme, näimme kauniin, varsin yksinkertaisen kimonojakun rouvan yllä. Fredrika-rouva käski minun painaa mieleeni tuo malli, sillä sellainen tulisi pukuni yläosasta. Totisesti saimme osamme Tukholman muodin tuulahduksista!

Niin minä seisoinkin jo paronittaren salongissa Fredrika-rouvan mitattavana paronittaren kirjatessa mittoja muistiin. Hetken aikaa Fredrikan pohdiskeltua ja leikattua kangasta, ylleni jo sovitettiin jakun kappaleita, joihin neulattiin laskoksia.


Etulaskokset, joita minun piti varjella kunniallani.

"Tästä laskoksesta älä luovu edes kunniastasi!" kävi kipakka käsky mamselli Fredrikalta. "Jos tämä laskos ei ole tässä seuraavalla kerralla, niin tiedät, miksi katson sinua sillä silmällä: olet menettänyt sekä laskoksen että kunniasi." Näiden sanojen saattelemana tuleva kimonomallinen jakkuni taiteltiin huolella koriini kotimatkaa varten.

Päätin saada puvun valmiiksi Kartanon suvipäivää varten, jotta voisin olla paronin ja paronittaren apuna kestitsemässä vieraita uudessa puvussani. Ajan huvettua oletettua nopeammin paronitar ojensi auttavan kätensä sydämellisyyttään ja auttoi puvun loppuun ompelemalla pahan ilman laskokset, jotka eivät olleet millään ensin asettua kohdilleen. Saankin täysin kiittää paronittaren kultaista luonnetta ja suurta sydäntä puvun valmistumisesta ajoissa.

Kesäpuku puun alla (c) Paroni