20. tammikuuta 2012

Terveisiä Tukholmasta! (osa 1)

Loppiaiseni vietin mamselli Sandin kanssa Tukholmassa. Matkaamme pääkaupunkiin raastoi voimakas talvimyrsky, ja epäilimmekin jo, pääsemmekö laisinkaan matkaan. Vältin vain vaivoin pahoinvoinnin, mutta Fredrikan tuuri ei ollut yhtä myötä. Pahin oli kuitenkin Tukholmaan saapuessamme ohi, ja pääsimme rantautumaan vaivatta.

Majoituimme viime kesältä tutussa majatalossa, jonka ystävällinen emäntä tunnisti meidät oitis: "Oi, se olette te! Oletteko menossa Gustafs Skålin juhliin?" Hämmennyin täysin, kun rouva vielä muisti, missä huoneessa olimme viimeksi yöpyneet. Saimme nytkin valita saman huoneen, vaikka hän kovasti olisi tarjonnut meille myös punaista huonetta pienen käytävän varrelta. Näin jälkikäteen ajateltuna Klara-rouva varmasti ajatteli, että punaiseen huoneeseen ei kadulta kantautuisi niin voimakkaasti juhlatuulella olleiden kadunmiesten meteliä ja saisimme nukkua rauhassa. Vaaleansininen huone oli kuitenkin tutumpi ja sievempi - ja sininen - joten majoituimme sinne.


Saavuimme perille niin aikaisin, että emäntämme ystävällisyyttään tarjosi meille ylimääräisen aamiaisen. Kaikessa herttaisuudessaan Klara-rouva on mainio emäntä, joskin hieman utelias ja ylitsevuotavaisen innokas.

Oi, mutta miten pyörryttävä Tukholma onkaan! Vietimme suurimman osan ajastamme tehden naisväen melko välttämättömiä ostoksia, joita herrat tuskin ymmärtävät (monsieur dansmästarea lukuun ottamatta tietenkin). Kiersimme kaikki tutut kangas- ja nauhapuodit, joissa saatoimme tutkia kankaita ja nauhoja parikin tuntia kerrallaan. Löysimme myös kauniita astioita ja koruja. Kelloa emme minulle valitettavasti ehtineet tai oikeastaan muistaneet hankkia. Voi, mutta ne kangaspuodit! Ja kaikki ne nauhat... En ole viikkoon muusta malttanutkaan puhua.

Mariatorget ja Folckersin puoti.

Folckersin nauhapuoti Mariatorgetin laidalla on oikea nauhataivas. Pieni puoti on aivan katosta lattiaan täynnä erilaisia nauhoja ja nyörejä, joihin hädin tuskin uskaltaa koskea kaikkien kieltokylttien keskellä. Suurin osa nauhoista on asiakkaiden likaisten näppien ulottumattomissa kaukana tiskin takana tai lasivitriiniin lukittuina. Toisaalta nauhoja on puodin ulkopuolellakin koreittain, vaikka sataa tuiskutti lunta. Kun puotiin yhtäkkiä ahtautui kahdeksan asiakasta yhtä aikaa, tuntui keskilattian kahden neliön tila kovin pieneltä. Palvelu oli silti hyvää, ja kallista nauhaa mitattiin varsin löysällä kädellä asiakkaan eduksi ja summia pyöristeltiin alaspäin. Viime kesänä ostin tuosta puodista kaunista, vaaleansinistä silkkinauhaa kulta- ja hopeakuvioin. Tällä kertaa en keksinyt, mitä olisin enää tarvinnut, joten selvisin Folckersilta tyhjin käsin. Fredrika sen sijaan tuttuun tapaan hieroi kauppoja useammastakin nauhasta ja nyöristä, jotka puodinpitäjä vielä suojasi lumisateelta paperiin käärimällä. Folckersilla nauhoja käsitellään kuin suurimpia aarteita.

Folckers-aarteeni viime kesältä. Odottaa vielä käyttöä.

Mattssons Band osoittautui tällä kertaa kohtalokkaammaksi paikaksi kuin Folckers. Mattssonsilla oli tilaa liikkua sekä tutkia ja vertailla nauhoja, ja nauhoihin uskalsi jopa rohkeasti koskea ilman pelkoa, että tulee heitetyksi ulos. Valikoima oli laaja, ja hyvällä tuurilla löysimme jopa aitoa silkkinauhaa. Nauhat olivat esillä siististi, ja järjestys oli järjellinen. Mattssonsilta minäkin ostin paria nauhaa: Valkoista nauhaa échelle-etumukseen ja vedenvihertävänsinistä kultakuvioista silkkipukuun. Lisäksi mamselli Fredrika yllätti minut ja osti minulle syntymäpäivälahjaksi vihreää, kukkakuvioista nauhaa, jonka voin laittaa vaikka rusetiksi hattuuni. Olen vallan ihastunut tuohon sievään nauhaan!

Varsin vaatimaton nauhasaaliini tältä matkalta.
Mukana myös syntymäpäivänauhani Fredrikalta.
 Almgrens Sidenväveri oli satumainen paikka. Tarkoituksemme oli jättää itse kutomon ihaileminen sikseen, sillä Fredrika oli siihen jo tutustunut, ja minä tuskin olisin siitä kovinkaan paljoa ymmärtänyt. Ehkä ensi kerralla sitten. Tällä kertaa olimme nimittäin metsästämässä vain ja ainoastaan tuota kuuluisaa Almgrenin silkkinauhaa. Puodissa ollut tyttö esitteli meille muutamia pieniä keriä nauhoja, mutta niiden värit eivät oikein miellyttäneet silmäämme. Tarpeeksi kauan jankattuamme, että haluaisimme sinistä, vaaleanpunaista tai hieman erilaista vihreää, tyttö jätti keltaisten nauhojen tuputtamisen ja sanoi kysyvänsä kutojalta. Hetken päästä meidät johdatettiinkin kutomon puolelle, jossa meidät esiteltiin työn touhussa olevalle kutojalle. Hän tervehti meitä ja vei meidät syrjemmälle, missä hän nosteli hyllyltä rasioittain erilaisia silkkinauhoja, joita hän meille hetken esitteli. Koska päättäminen oli kovin vaikeaa, saimme jäädä rauhassa hipelöimään ja pohtimaan, kun kutoja palasi työnsä ääreen. Jonkin aikaa siinä vierähtikin nauhoja ihastellessa! Lopulta teimme päätöksemme, pakkasimme nauhat siivosti takaisin rasioihin ja pyysimme kutojaa leikkaamaan meille haluamamme nauhat. Ostin sievää vaaleanpunaista nauhaa ajatellen kuninkaan syksyistä vierailua varten ommeltavaa juhlapoloneesiani.

Tygverket oli avannut toisenkin liikkeen saman kadun varrelle. Olimme aluksi huolissamme, minne luottokankurimme oli piilottanut kaikki silkit, mutta onneksi huomasimme ilmoituksen uudesta putiikista hieman matkaa eteenpäin samaa katua. Seilasimme näiden kahden putiikin väliä yrittäen löytää minulle sopivia pukukankaita. Aina niin tehokas esiliinani tunnetusti tiesi heti, mitä halusi, ja nappasi sen, mitä tarvitsi. Mutta minä olin vaikeiden valintojen edessä, sillä tiesinhän, että itse kuninkaamme Kustaa III olisi saapumassa Tammerforsin kaupunkiin syksyllä. Tuo tilaisuus vaatisi aivan omanlaisensa puvun, sellaisen, jota ei vaatimattomasta vaatekomerostani valitettavasti löydy nykyisellään. Vaaleansininen silkkipukuni, jonka Fredrika niin vallan ystävällisesti minulle myi, on auttamattoman vanhanaikainen, jo kovasti muodista poistunut. Ei sellaisessa puvussa sovi kuninkaalle näyttäytyä! Onneksi, jälleen kerran, matkassani oli armas esiliinani, kultainen Fredrika!

Matkatavarani kasvoivat suunnattomasti samalla, kun matkakassani puolestaan hupeni hälyttävästi, joskin täysin hallitusti ja varsin oikeista syistä, kun valitsin pukukankaita itselleni. Ommeltavaa ainakin riittää! Pian on jo syytä aloittaakin, jos tahdon syksyksi jotain valmistakin. Kaksi hametta ja kaksi pukua odottaa siisteillä pakoilla kätköissäni.

Juhlava polonaise

Toinen pukukankaani, ruskearaidallista puuvillaa

Uusi vihreäraitainen puuvillahame

Taivaallisen kaunis valkoinen, raidallinen pellava hameeksi


Tuliaisia neiti Rosenqvistille