4. elokuuta 2013

Kesän iloja

Näin kauniin kesäsunnuntain kunniaksi pieni sociétéemme kokoontui Hatanpään kartanon henkeäsalpaavan kauniiseen puistoon. Loppukesän auringossa kukoistavia ruusuja, keinumista vahvan kastanjan syleilyssä, paljon nauramista... ja kaikkea tätä ikuistamassa taiteilijanuorukainen, joka loppumattomalla kärsivällisyydellä jaksoi odottaa, että pysyisimme edes hetken paikoillamme.


En ole aivan varma, mitä Papa tai tante Katarina mahtaisivat sanoa, jos olisivat nähneet viimeisimmät kuvat, joita taiteilija meistä seurueemme naisista loihti. Hieman jännitti riisuutua alusmekkosilleen ja kahlata veteen, mutta ujostelua helpotti kovasti se, että niin esiliinani mamselli Sand, itse rouva paronitar ja Johanna-rouvakin olivat yhtä lailla vain alusmekkonsa verhoamia. Neiti de Gerbaulet'sta ei liene tässä kohtaa edes sopivaa mainita, hänellehän alusvaatteisillaan esiintyminen ei ole millään muotoa vierasta... Siinä me poseerasimme herra taiteilijalle, joka ohjeisti meitä vääntyilemään mitä kummallisempiin asentoihin. Selkääni oikein alkoi kivistää siinä järvessä seistessäni.

Illan päätteeksi päätimme pulahtaa neiti de Gerbaulet'n kanssa uimasille. Päivä oli ollut pitkä ja täynnä jäykkää pönöttämistä, mikä sai jäsenet kaipaamaan hieman verryttelyä. Niinpä etsimme syrjäisän poukaman, jossa vanha puu taivutti oksansa veteen suojaksemme luoden yllemme vehreän lehväkatoksen, jonka kätköissä saatoimme antautua laineiden syliin. Tämä tietenkin tapahtui vasta sen jälkeen, kun arvoisa mamselli Sand oli jo erkaantunut omille teilleen. En olisi uskonut, että vesi on vielä niin lämmintä. Istuskelin kivellä katsellen neiti de Gerbaulet'n leikkiä oksiston kanssa, loiskuttelimme ja nauroimme rouvien katsellessa rannalta päätään puistellen.

Kotiin päästyäni hiippailin vähin äänin pesemään alusmekkoni, joka oli tahriintunut levään kivellä istuskellessani. Ehkäpä pieni pulahdukseni siten jää iäiseksi salaisuudeksi tädiltä.





(Kuvat: Teemu Laukkarinen)