Kirjeitä ja tansseja

Oikeastaan minun pitäisi olla jo yöpuulla, mutta tämä rauhaisa, syksyinen yö valvottaa minua. Taivas on niin syvän sininen, niin tumma ja kaunis, että voisin ihailla sitä, kunnes aamu sarastuksellaan rikkoisi tuon kiehtovan sinisyyden. Tavallaan rakastan näitä yöllisiä hetkiä hyvin paljon, tätä hiljaisuutta ja rauhaa. Vain minä, kynttilä ja kirjepaperia.

Niin, minun totisesti pitäisi tälläkin hetkellä kirjoittaa kirjettä. Olen valitettavan pitkään lykännyt vastaustani eräälle nuorelle herralle, joka on hyvä ystäväni, mutta jonka nimen mainitseminen saattaisi aiheuttaa tädissä ja isässä levottomuutta. Toivon mukaan saan kuitenkin nauttia tämän herran kiinnostavasta seurasta joulutanssiaisissa. Lupasin esitellä herra seikkailijan paronittarellekin.

Sain pitkästä aikaa postia rakkaalta veljeltäni Wienistä. Oli ilo kuulla, että hän voi jo paremmin haavoituttuaan lievästi kesäisissä taisteluissa. Hän ennusti tulevansa tänne tädin luokse jouluksi, joten hän lienee jo matkalla tai ainakin tekemässä kiireistä lähtöä. Veljeni lähetti minulle lämpimien terveistensä ohessa kopion herra W. A. Mozartin eriskummallisesta mutta hyvin nerokkaasta Peiliduetosta.

Kyllähän veljeni tietää, etten minä soita viulua kuin kissat karkottaakseni, mutta hän oli ajatellut, että voisin antaa nuotin soittoniekkaystävilleni, ja niinhän minä tein. Serkku Karoliina otti nuotin talteen, ja jokunen päivä sitten sain kutsun tulla teelle. Hän voisi sisarensa kanssa soittaa dueton minulle, jos vain tahtoisin kuulla sen. Tottahan minä haluan sen kuulla! Ihailen herra Mozartia niin suunnattomasti, että nautin ilolla hänen jokaisesta teoksestaan, jonka vain voin kuulla. Niin kummallista kuin se onkin, sydämeni on aina aivan pakahtumaisillaan kuullessani herra Mozartin musiikkia.

Vaikka olen kovin iloinen ja hyvilläni siitä, että Helsingin sosieteetti haluaa meidän opettavan tansseja vielä ennen baalia, olen silti harmissani, sillä tämä mitä luultavammin tarkoittaa sitä, etteivät tukholmalaiset tanssijaystävämme ole saapumassa baaliin, vaikka he niin innoissaan asiasta puhuivatkin kesällä Kristinehovin pihamaalla. En voi salata sydämeni harmistusta, ja olen unissanikin yrittänyt puhua heitä rohkeasti ylittämään meren vielä näin talven kynnyksellä. Olisin vain niin kovin mielelläni tavannut heidät ja tanssinut heidän kanssaan. Onneksi edes muutama uskalikko aikoo osallistua juhliimme, ja olen siitä hyvin, hyvin iloinen.

Minua hieman hermostuttaa ajatus tanssien opettamisesta. Lupasin opettaa englantilaisia, piirissä tanssittavia maalaistansseja, kun tanssimestari itse on vastuussa solatansseista, ellen sitten saa opettaa myös monsieur Feuillet'n Le Pistoletia. Mahtaako tällaista nuorta tyttöä kukaan kuunnella? Etenkään hienot aatelisrouvat tai waruswäen sotilaat? Pakko minun on uskoa itseeni ja yritettävä selviytyä kunnialla, jos haluan joskus vielä olla oikea tanssimestari.

Olen viime aikoina kovasti pohtinut toki solatansseja mutta myös ranskalaisia hovitansseja. Todella hassua, että aateliset tanssivat hoveissa oopperoista suosioon nousseita tansseja! Osaan noista tansseista vain yhden, ja sekin on jo varmasti poistunut muodista, niin kuin näillä tansseilla on tapana. Tuo tanssi oli La Bourrée d'Achille monsieur Lullyn oopperasta Achilleus ja Polyxene. Nyt olen iskenyt silmäni erääseen sarabandeen, joka samaisen herran sävellys Molièren näytelmässä Porvari aatelismiehenä. Mutta saatuani käsiin notaation, olen ajoittain vaipunut epätoivon alhoon, sillä siitä on pitkä aika, kun viimeksi luin Feuillet'n tanssinotaatiota ja olen jo unohtanut melkein kaiken. Mutta aion minä tämän vielä oppia.

Sarabande pour une femme, viimeinen sivu

 Huomenna kokoonnumme jälleen paronittaren ompelukammariin. Ystävättäreni neiti Rosenqvistkin saapuu vieraakseni huomenissa osallistuakseen ompelupäiväämme. Hänen chemise à la reinensä on kuuleman mukaan lähes valmis. Alle tarvitaan vain sopiva alusmekko. Minä puolestani yritän viimein saada aloitettua viime kerralla leikkaamamme viitan ompelemisen.

On ehkä aika panna viimeinkin maaten ja käpertyä vällyjen väliin. Aamulla on vielä paljon tehtävää, ennen kuin lähden kaupunkiin Elenaa vastaan. Ompelukorinikin lienee levällään kamarini nurkassa, sisältönsä teillä tietymättömillä.