15. huhtikuuta 2013

Kahvivanukaskakku - "peikonräkäkakku"


Sokerikakkutaikinaan

8 kananmunaa (erottele keltuaiset ja valkuaiset)
150 g tomusokeria (n. 2 dl)
1 dl vehnäjauhoja
2/3 dl perunajauhoja
½ vaniljatangon siemenet

Vanukkaaseen

7 munankeltuaista
150 g tomusokeria (n. 2 dl)
½ vaniljatangon siemenet
1½ dl kuohukermaa
1½ dl vahvaa kahvia (espressoa tai mokkakahvia)
250 g voita

Pohja
Pala kakkua

Vaahdota sokeri ensin keltuaisten kanssa vaahdoksi.
Vispaa valkuaiset jäykäksi vaahdoksi. 
Sekoita vehnä- ja perunajauhot sokeri-keltuaisvaahdon kanssa. Lisää varovasti sekoittaen valkuaisvaahto. 
Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Pane uuniin keskitasolle ja paista n. 45 minuuttia.
Valmista sillä välin vanukas.

Vanukas

Laita kasariin munankeltuaiset, tomusokeri, kerma, kahvi ja vaniljatangosta raaputetut siemenet. 
Pane kasari vesihauteeseen, kuumenna ja vatkaa seosta, kunnes siitä tulee sakeaa.
Laita kasari kylmään veteen ja vatkaa taas, kunnes seos on jäähtynyt ja jäykkää. 
Vaahdota voi ja sekoita se joukkoon varovasti. 
Laita seos jääkaappiin 40 minuutiksi. 

Kumoa kakku vuoasta. Anna jäähtyä ritilällä. Käännä ympäri ja halkaise kolmeksi kakkupohjaksi. 
Levitä pohjien päälle kahvivanukasta ja päällystä kakku vanukkaalla päältä ja reunoilta. 

Huomioita reseptistä

Peikonräkäkakku
Ensinnäkin kahdeksan munan kakkupohja kuulostaa varmasti nykykorvaan aivan käsittämättömältä. Koska ohjeessa ei kuitenkaan ole lainkaan leivinjauhetta, taikina ei nouse kovinkaan paljoa. Yhdestä annoksesta saa kyllä kaksi normikokoista kakkupohjaa, mutta jäävät sen verran mataliksi, että pohja kannattaa halkaista vain kerran, ei kahdesti, kuten alkuperäinen ohje neuvoo. Toisaalta jos koko taikinan käyttää yhteen kakkupohjaan, pohjasta luultavasti tulee tarpeeksi paksu kolmikerroksiseen kakkuun. Vaihtoehtoisesti voisi myös jakaa taikinan kahtia ja käyttää leivinjauhetta, jolloin pohja voisi nousta hieman. Pohja on myös melko kuiva, joten se kannattaa kostuttaa niin välistä kuin päältäkin. Keväisten naamiohuvien keittiöpiiat keksivät käyttää siihen ylijäämäkermaa ja -kahvia. 

Vanukkaan kanssa on huomattavasti helpompi unohtaa vesihauteet ja vain kuumentaa sitä kattilassa sekoittaen, kunnes seos muuttuu hyvin jäykäksi vanukkaaksi. Turhautuneena hitaaseen sakeutumiseen mukaan livahti 1-2 rkl perunajauhoja, mikä nopeutti ja helpotti asioita rutkasti. Seos saa olla hyvin sakeaa, ennen kuin sen annetaan jäähtyä ja siihen sekoitetaan vaahdotettu voi, sillä voi vielä notkistaa vanukasta. Liian löysä vanukas valuu kakun reunoilta. 

Kakun koristeleminen on suositeltavaa. Keväisten naamiohuvien keittiössä kakku sai lempinimen "peikonräkäkakku", koska se näytti juuri siltä itseltään. Päälle sihdattiin ihan toimivana hätäratkaisuna kaakaojauhetta ja kylkeen lykättiin ananaskirsikka. Ei ehkä kaikista esteettisin lopputulos, mutta parempi kuin ei mitään. Koristelussa tietenkin vain mielikuvitus on rajana. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti