Voi, miten paronitar saikaan minut hermostumaan ottamalla puheeksi joulubaalin! Tukholmalaiset ystävämme ottivat lämpimästi vastaan esittämämme kutsun joulutanssiaisiin, ja nyt odotamme heidän tapaamistaan toivoen joulun ajan pian saapuvan. Tanssiaisia rakastavan nuoren neidon sydämeni ehti jo pyrähtää lentoon ja kaarrella malttamattomasta onnesta, kunnes todellisuus tavoitti innosta kiihtyneen mieleni: kaapistani ei löydy niin yhtä ainokaista tanssiaispukua, joka sopisi Wiaporin joulubaaliin. Olihan niin, että en Pietarissa saanut osallistua seuraelämään niin mittavissa määrin, että olisin päässyt joulutanssiaisiin. Isä kun varjeli rauhallista joulua yhtä päättäväisesti kuin minua seurapiirien humulta. Nämä perheen ja suvun kesken vietetyt joulut ovat luoneet vaatekaappiini suuren loven, joka ennen joulua on paikattava.

Koska kesä on juuri kukkeimmillaan ja säät kauniita, en voinut kuitenkaan murehtia joulutanssiaisia edeltä käsin. Päätin tuulettaa käsityöarkkuuni kertyneitä kankaita ja pestä ne, joita tulen piakkoin tarvitsemaan. Tukholman-matkallani ostamani kankaista olen suunnitellut kesäistä arkipukua, ja Fredrika-rouva lupasi auttaa minua.