19. kesäkuuta 2011

Kreivi Anckarbjelkenin vieraana

Voi hyvä tavaton, palasin juuri elämäni kurjimmista juhlista! Kreivi Anckarbjelkenin Washington Assembly oli liian pitkine konsertteineen sangen puuduttava koettelemus, vaikka rakastankin suuresti musiikkia ja konsertteja. Ohjelmisto oli valitettavasti valikoitu tyystin löysällä seulalla, sillä ainakin kolmanneksen lyhyempänä konsertti olisi ollut vielä piristävä ja nautittava kokemus.

Mitä illan isäntäpariin tulee, en tahtoisi lausua pahaa sanaa niinkin korkea-arvoisista henkilöistä kuin kreivi Anckarbjelken sekä serkkunsa kreivitär af Dunkelflykt, mutta en ole kuunaan tavannut niin ailahtelevaista ja pröystäileväistä väkeä. He olivat niin teennäisiä, asemallaan tärkeileviä ja omaa ääntään rakastavia ihmisiä, joilla ei korkeasta asemastaan ja ainakin pinnallisesti laajasta sivistyksestään huolimatta ollut kykyä pienimpäänkään järjestelmällisyyteen tahi käytännöllisyyteen.

Ja kreivi Anckarbjelkenin käsitys tanssiaisista! Hän oli tuottanut vaivalloisen matkan takaa Amerikasta ranskalaisen tanssimestarin rouvineen johtamaan tanssia - jo sinänsään pöyhkeilevä ele - mutta kun viimein pääsimme tanssilattialle, tanssiaiset keskeytettiin vain kolmannestunnin tanssimisen jälkeen. Miten tahditonta! En tiedä, oliko kyse kreivin kärsimättömyydestä, tanssitaidottomuudesta vai yleisestä ailahtelevaisuudesta, mutta minua tällainen ikävä yllätys harmistutti kovasti. Seurueemme oli matkannut pitkän matkan maaseudulta juuri suurten tanssiaisten vuoksi, päästäksemme viihtymään tanssien pyörteissä.

Jouduin myös todistamaan nuorta ajattelemattomuutta. Olimme nuoren paronittaren kanssa aivan liian tohkeissamme tanssiaisista pukeutuessamme ja tuossa innostuksen punan sävyttämässä hetkessä paronitar tuli kiristäneeksi korsettini hyvin tiukalle. En huomannut ensin mitään, sillä olin itsekin innoissani tilaisuudesta päästä Valkoisen Salin tanssiaisiin, mutta illan edetessä ja konsertin madellessa eteenpäin aloin kärsiä voimakkaista ja vihlovista rintakivuista, kuin raaka murhamies olisi viiltänyt rintani ja kylkeni auki veitsellään, ja tukalista hengitysvaikeuksista, jotka saivat minut haukkomaan henkeäni kuin kala. Fredrika-rouva vinkkasi paronittaren mukaani löysentämään nyöritystä, ja aina niin ihailtavan käytännöllisen ja rauhallisen rouva Sandin katseessa näin päivittelyn, miten nuoret naiset hupakkomaisuuttaan hylkäävät käytännöllisyyden. Uskon paronittaren ja minun oppineen tästä tapauksesta hitusen malttia ja arvostelukykyä.

Iltapäivän pique-nique oli sangen miellyttävä musiikkiesityksineen. Joskin sijaintinsa puolesta olisin toivonut, että eväsretkemme olisi järjestetty hieman suojaisammassa paikassa Wiaporia kuin Kustaanmiekassa, jonne tuulet käyvät mereltä aina kovin raakoina ja repivinä. Nautittuamme eväskoriemme antimista sekä seurusteltuamme ystäviemme kanssa päätimme ennen illan juhlia käyskennellä hetken aikaa Wiaporin viehättävissä puistomaisemissa. Minua hymyilytti, miten paronitar keräsi herrojen katseita kulkiessaan niin sievänä ja ylväänä joukossamme. Monet vastaantulijat pysähtyivät tervehtimään meitä, vaihdoimme muutaman sanan ja jatkoimme matkaamme. Iltapäivä kului varsin rattoisasti, ja toivonkin tuollaisia iltapäiviä mahtuvan vielä lukuisin määrin tähän kauniiseen kesään, jona olen saanut tutustua paroni ja paronitar von Mannheimiin sekä Fredrika-rouvaan, joista on tullut yhteisten päiviemme myötä rakkaita ystäviäni.


Sillalla pysähdyimme, paronitar ja minä,
ihastelemaan ohi purjehtivia laivoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti