Kokoonnuimme tänään paronin ja paronittaren luo ompelemaan musikanteillemme uusia vaatteita. Aikaisemmin viikolla toimin paronittaren kirjurina, kun hän mittasi soittoniekkamme, ja torstaina Fredrika-mamsellin ja Karoliina-serkun kanssa suuntasimme kangaspuotiin ostoksille. Kahdessa tunnissa saimme valittua tarvitsemamme kankaat ja olimme valmiit sunnuntaista ompelu-urakkaa varten.
Muskotin musikanttien asuista tulee todella kauniit. Saimme valmiiksi jo kolme hametta ja yhdet housut. Ensimmäistä kertaa näin herrankin ompelevan, mutta niin vain istui luutistimme keskittyneesti ompelemaan nappeja housuihinsa! Kieltämättä komeat housuthan niistä tuli.
Muiden puuhatessa ompelusten parissa minä keskityin kirjoittamaan muistiinpanoja tanssiharjoituksistamme. Kopioin monsieur Pierreltä saamiani tanssikuvauksia, selasin ja järjestelin nuotteja sekä tutustuin itse pariin uuteen tanssiin. Minusta olisi oikein hauskaa opettaa musketööreille joulubaalissa hilpeä Le Pistolet -niminen solatanssim, jossa vuoroin ladataan ase ja ammutaan. Aavistelen, että muuten tansseista piittaamattomat sotilaatkin saattaisivat innostua tanssin pyörteisiin.
Ensi viikonloppuna jatkamme jälleen ompelusurakkamme parissa. Tuolloin ajattelin ottaa ehkä omankin viittakankaani mukaan ja pyytää, jos Fredrika-mamselli ehtisi auttaa minua leikkaamisessa kaiken sen kiireen keskellä. Kun saisin kankaan leikattua, voisin huolettomin mielin ryhtyä auttamaan muskottilaisten vaatettamisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti