Talvinen villahame

Koska syksy on taas kovasti tekemässä tuloaan ja ulkona käy jo hyinen viima, ovatpa tienvarren heinätkin aamuisin riitteisinä huojuneet, kävin kangaspuodissa ostoksilla talven varalle. Monenlaisia villakankaita tunnustelleena päädyin viimein tummanharmaaseen kevyesti sinisellä raidoitettuun, melko ohueen villakankaaseen. Ostin sen hamekankaaksi. Viittakankaaksi ostin paksumpaa, tummansinistä villakangasta, johon en ole vielä löytänyt sopivaa vuorikangasta.

Hamekangas

Ryhdyin tänään toimeen ja leikkasin kankaan. Ompelin sivusaumat ja epäilen, että jätin jälleen liian pienet taskuviillot. Vaikka ajattelin tänään pääseväni pidemmälle, jouduin kuitenkin jättämään hameen tähän vaiheeseen. En ollut lainkaan innostunut vyötärön rypyttämisestä, joten päätin olla kiusaamatta itseäni tänään.

Kyllä tästä vielä joskus hame tulee...

Huomenna minun on ennen tanssiharjoituksia käytävä ostamassa nauhaa vyötärölle solmimiseen. Vaikka syksy onkin kaunista aikaa, minua ei millään huvittaisi tarpoa yhtään ylimääräistä kaupungissa.

13. lokakuuta

Eihän tämäkään hame mutkitta valmistunut! Jätettyäni työni lepäämään oli sen kimppuun käynyt yksi innokas käsipari keskellä yötä unettomuuttaan purkamaan. Niinhän siinä kävi, että isoäiti oli vyötärön laskostanut ja ommellut koko hameen loppuun. Valitettavasti laskostus oli tehty väärin, ja se oli pakko purkaa. Tänään viimein yhteistyönä saimme hameen valmiiksi. Helmaa tarvitsee vielä hieman silittää, mutta käytettäväksi hame on valmis.

Olen varsin tyytyväinen talvihameeseeni, vaikka monia asioita olisi voinut tehdä toisin. Hame on kuitenkin hyvin lämmin, vaikka onkin ohutta villaa. Myöskään helma ei ole liian pitkä - ei ainakaan lyhyen kokeilemisen mukaan. Eikä viimeistä vähäisempänä, hameeni on hyvin sievä.