6. syyskuuta 2011

Kutsu joulubaaliin

Viime torstaina palattuani paronin ja paronittaren luota odotti minua pöydällä kutsu Wiaporin kuuluun joulubaaliin! Olen kuullut niin paljon Wiaporin joulutanssiaisista mamselli Sandilta ja paronittarelta, että tuskin maltan odottaa. Suurimman mielenkuohun nostattaa kuitenkin tieto tukholmalaisten ystäviemme saapumisesta meren yli. Yhdessä saamme avata joulun ajan, käyskennellä markkinoilla ja iltapimeässä tanssia kynttilöiden valossa.

Odotan loppuviikosta luokseni ystävätärtäni Viaporista. Yhdessä aiomme kierrellä pukukangasostoksilla ennen paronittaren lauantaista ompelusalonkia. Minulla olisi niin paljon tehtävää, etten tiedä, mistä aloittaisin. Neiti Rosenqvistille olemme kuitenkin jo suunnitelleet itsensä Marie-Antoinetten skandalöösiä aiheuttaneen chemise à la Reine -puvun. Olen silti jokseenkin epävarma sen soveliaisuudesta joulutanssiaisiin, mutta toisaalta tiedän neiti Rosenqvistin pitkän ja solakan varren sekä ennen kaikkea kapean uuman olevan hyvin edukseen tuossa kevyessä, vaaleassa puvussa.

1. syyskuuta 2011

Syysilta tanssin ja kirjallisuuden parissa

Syksyn tuulet ovat alkaneet puhaltaa kurjia sateitaan kauniin kesämme harteille. Niin myös tänään, kun nousin umpivaunuihin matkatakseni paronittaren luo tanssitunnille. Ajurimmekaan ei ollut kovin mielissään päähänpistostani suunnata paroniparin luo vieraisille juuri hyytävän sadekuuron aikaan. Papa, joka on ollut nyt vierailulla tante Katarinan luona täällä maaseudulla, olisi hänkin mieluummin nähnyt minun jäävän kotiin tädin luo. Olenhan potenut pientä kesävilustumistani, joka kaatoi minut vuoteen omaksi pariksi päiväksi saatuani aavistuksen kylmää Tavastehusin-matkallani.

Juurikin noustessani vaunuista ja astellessani pihamaalla tihkusateessa herra paroni käveli pihamaan poikki, tervehti minua sydämellisesti ja johdatti sisään. Paronitar ei valitettavasti ollut kotona vaan asioilla kaupungissa - Luoja paratkoon, millaisella säällä! Olin hieman pettynyt, etten tavannut paronitarta salongistaan, sillä meillä olisi ollut hyvin paljon keskusteltavaa, ja olisin mielelläni tahtonut esitellä paronittarelle uuden romaanin, jonka ostin juuri maanantaina vieraillessani kaupungissa kirjapuodissa.

Siirryimme paronin kanssa salongista alakerran tanssisaliin valmistaaksemme salin tanssituntiamme varten ja vastaanottaaksemme ystävämme. He saapuivatkin kukin ajallaan, sateen vihmomina. Tervehdysten ja pikaisten kuulumisten jälkeen oli viimein aika aloittaa tanssi. Aina niin makealle perso ja vankkumaton suklaan ystävä herra paroni oli tuonut virkistykseksemme saliin tarjoiluastiallisen suklaakonvehteja, joita nautimme tanssin lomassa.

Yhteisen tanssin päätteeksi siirryime takaisin yläkerran salonkiin, jossa meille tarjoiltiin baakelsia sekä ruisnappeja leipäjuustolla ja puolukkasoseella. Herrojen innostuttua puhumaan sotaväen varusteista käskytimme heidät poistumaan salongista, jotta saatoimme paronittaren ja neiti Julia Bergin kanssa perehtyä kirjallisuuteen. He ihastuivat tyystin hankkimaani romaaniin ja lupasin lainata sen paronittarelle ensi kädessä, kunhan itse olisin saanut kirjan luetuksi. Vastaavasti paronitar tarjoutui lainaamaan minulle mitä hengästyttävämpiä niteitä hänen kirjahyllystään, joka on varsinainen aarreaitta tällaiselle kirjojen ystävälle. Samoin myös neiti Berg tutustui paronittaren kirjahyllyn sisältöön, ja he jo sopivatkin kirjojen lainaamisesta toisilleen. Epäilenpä, että aloittelevia askeleitaan ottava sosieteemme kokoontuu vastaisuudessa myös naisväen kirjallisuussalonkien merkeissä.

Olen myös kovin iloinen, että viikon kuluttua on paronitar kutsunut meidät luokseen käsitöiden merkeissä. Nuori paronitar on niin kovin taitava, että on ilo tehdä käsitöitä hänen seurassaan. Paronitar lupasi auttaa minuakin uuden korsetin alkuun. Valitettavasti nykyiseni on jo päässyt vinoutumaan kovassa käytössä. Samoin syksyiltojen puhteina taitaa olla uusi chemise, alushame, panierit sekä taskut. Toisaalta tarvitsisin uuden tanssiaispuvunkin, mutta en usko, että aika kuitenkaan riittää, jotta se olisi valmis joulubaaliin mennessä. Lisäksi talven viimat huolettavat minua jo siinä määrin, ettei uusi viittakaan lienisi pahitteeksi. Niin paljon tehtävää, niin vähän aikaa!

Nyt minun on kuitenkin keskityttävä pakkaamaan matka-arkkuani, sillä huomenna suuntaamme pienen seurueemme voimin kohti Karlebyn viehättävää merenrantakaupunkia, jonne meidät on kutsuttu rovastin vieraiksi juhlistamaan seurakunnan pyöreitä juhlavuosia. Tante Johannalla on suhteita paikalliseen seurakuntaan - onhan hän niiltä main kotoisin ja ilmeisen läheisissä väleissä pappilan väen kanssa. Yövymme Soldatskärissä meren rannalla. Oi, miten ihanaa päästä haistelemaan syksyisen meren tuoksuja! Kirkonmäellä järjestetään kuuleman mukaan markkinatkin, jonne saattaa tulla kauppiaita myös meren takaa. Mikä oiva tilaisuus tehdä hieman ostoksia syysiltoja lämmittämään!